Olisitko kiltti ja laittaisit kännykän pois
Maija Ala-Siurua: "Mikä siinä on, että nykyään ei saisi kieltää keneltäkään mitään?"11.4.201602:00
Nyt kohistaan siitä, saako oppitunneilla käyttää kännykkää, laitetaanko ne kännyparkkiin vai riittääkö, että puhelin on äänettömänä repussa
Aikoinaan oli itsestään selvää, että koulutunnin aikana ei lähetellä lappusia kaverille. Kun opettaja huomasi viestittelyn, hän nappasi lapun. Pahimmassa tapauksessa viesti luettiin luokalle ääneen.
Moisesta ei noussut äläkkää. Joka ikinen luokan oppilas tiesi, miten käy, jos lapuista jää kiinni.
Kukaan ei kimmastunut nuorten sananvapauden rajoittamisesta. Vanhemmat eivät kiiruhtaneet tekemään paikallislehteen nuorten toimia puolustavaa mielipidekirjoitusta. Viranomaiset eivät käyttäneet aikaansa laatiakseen suosituksia lappusten lähettämiseen suhtautumisesta.
Nyt Opetushallitus on antanut peruskouluille kännykän käytöstä ohjeet ja niitä voi soveltaa myös toisen asteen oppilaitoksissa.
Opetushallituksen mukaan koulun järjestyssäännöissä mobiililaitteiden häiritsevä käyttö opetuksen aikana voidaan kieltää. Onko todella niin, että kouluissa ei ilman valtakunnallisia ohjeita kyetä moisesta asiasta päättämään?
Olen ajatellut, että oppilaiden tehtävä oppitunnilla on oppia, ja kaikenlainen siihen liittymätön puuhastelu ja älämölö on kielletty riippumatta siitä, millä tuntia häiritään.
Lopullisesti meni kahvi väärään kurkkuun luettuani, että Opetushallituksen mukaan järjestyssääntöjen kohdat muotoillaan positiivisiksi toimintaohjeiksi kieltojen sijasta.
Mikä siinä on, että nykyään ei saisi kieltää keneltäkään mitään?
Lasten kasvatuksen ja sielunelämän ammattilaiset ovat lähes yksimielisiä siitä, että lapsille pitää asettaa rajat. Miten asetetaan rajat, jos ei ole olemassa kieltoja?
Toki ohjeita ja suosituksiakin tarvitaan, mutta yhteiskunta ei toimi, jos joitain asioita ei saa tehdä.
Vai mitä tuumitte tällaisista "toimintaohjeista": Kannustamme olemaan varastamatta, koska siitä voi omaisuuttaan menettävälle tulla paha mieli. Suosittelemme lämpimästi ajamaan autoa selvin päin, koska humalassa saatat aiheuttaa kolarin.
Olen Opetushallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että kännykän käytöstä ja muista koulunkäynnin pelisäännöistä on hyvä ja syytäkin keskustella oppilaiden kanssa. On helpompi sitoutua asioihin, joihin on itse saanut vaikuttaa.
Jossain kuitenkin kulkee raja, jolloin aikuisten on tehtävä päätökset ja kannettava niistä vastuu. Heidän on myös oltava valmiit keskustelemaan kiellon perusteista lasten ja nuorten kanssa. Ikäviä päätöksiä karttava aikuinen menettää muiden kunnioituksen.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että oppitunneilla käytetään mitä tahansa välineitä, kunhan siitä on yhdessä sovittu ja kukin tietää, mitä välineillä on tarkoitus tehdä.
Mutta ei ole kenenkään sananvapauden rajoittamista, jos edellytetään toisten huomioimista ja heidän työnsä ja työrauhansa kunnioittamista.
Lopuksi vilkaisemme peiliin. Käsi ylös aikuiset: moniko teistä roikkuu Facebookissa tai lukee uutisia kännykästä osallistuessaan palavereihin tai istuessaan lastensa kanssa keittiön pöydän ääressä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
