Vieläkö maajussin kvartaali on 25 vuotta? Maatalousyrittäjien ja elintarvikeyhtiöiden johdon onkin yhtäkkiä osattava tehdä nopeita ja näyttäviä käänteitä
Nyt kun edullinen tuonti ei ole uhkana oikein missään elintarvikeryhmässä, on erittäin tärkeää, että elintarvikeyhtiöiden johto uskaltaa tehdä irtioton vanhasta ja tehdä sellaiset korotukset hintoihin, että riittävä osuus valuu myös ketjun alkupäähän.
Onko lannoitusta mahdollista korvata luomun keinoin? Mitä jos ostettavan rapsirouheen tilalle miettisi itse viljeltävää papua ja hernettä? Voisiko kauraa kuorimalla jalostaa energiarehua? Vähentäisikö eläimiä niin, että oma vilja riittää? Kuva: Timo AaltoMonesti vuosikymmenten saatossa on eri tahoilta kuultu, että maajussin kvartaali olisi neljännes vuosisata neljännesvuoden sijaan. Toiminnan pitkäjänteisyys on ollut vertaansa vailla, eikä sitä perinteisesti ole kovinkaan paljon sopeutettu markkinoiden myllerryksien mukana.
Sama tuntuu koskevan myös tuottajaomisteisia elintarvikeyhtiöitä. Toiminta on todella pitkäjänteistä ja pyritään pitämään vakaana sekä hyvin ennustettavana.
Nyt onkin havaittu, että tämä pitkäjänteisyys muuttuu vahvuudesta vaikeudeksi, kun markkinat muuttuvat silmänräpäyksessä.
Sekä maatalousyrittäjien että elintarvikeyhtiöiden johdon onkin yhtäkkiä osattava tehdä nopeita ja näyttäviä käänteitä, jotta raha ketjussa voisi riittää.
Päivän myöhästyminen vaikka raaka-aineen hankinnassa voi maksaa jo tilatasolla kymmeniä tuhansia euroja. Esimerkiksi oikeaan aikaan keväällä tilattu polttoaine maksoi uudet polttoainesäiliöt kerralla pois.
Osaavatko viljelijät ja elintarvikeyhtiöiden johto sopeutua tilanteeseen tarvittavalla tavalla?
Uskon että monessa tapauksessa ikävä kyllä eivät. Totutun ja hyvin pitkällä jänteellä toimineen toimintakulttuurin muutos ei ole helppo rasti kenellekään. Varsinkaan kun se täytyy tehdä todella nopeasti, eikä aikaa jää miettimiseen ja suunnitteluun, mikäli haluaa pysyä markkinoiden menossa mukana.
Nyt kun edullinen tuonti ei ole uhkana oikein missään elintarvikeryhmässä, on erittäin tärkeää, että elintarvikeyhtiöiden johto uskaltaa tehdä irtioton vanhasta ja tehdä sellaiset korotukset hintoihin, että riittävä osuus valuu myös ketjun alkupäähän.
Kuluttajien ostovoiman pohtiminen on sikäli turhaa, että palkat reagoivat varsin nopeasti elinkustannusten nousuun, joten ostovoiman heikkeneminen on loppujen lopuksi lyhyt kuoppa.
Jos suuria korotuksia tuotehintoihin ei uskalleta tehdä nyt kun kaikki hinnat nousevat, voi jo valmiiksi heikossa tilanteessa oleva ala muuttua vuodessa täydelliseksi katastrofiksi.
Isien tavat ja itsekin vuosien varrella opitut tavat voivat olla vääriä tai liian tehottomia ja joskus jopa liian kalliita.
Monen maatalousyrittäjänkin on nyt mietittävä oma toimintansa kokonaan uusiksi. On alettava kiinnittää enemmän huomiota markkinoihin ja toimittava niiden mukana.
Helppoa se ei ole etenkään kotieläintiloilla, mutta saatujen raamien puitteissakin liikkumavaraa on joka tilalla jonkin verran.
Monesti kun hinnat ovat nousussa, tuotantopanokset kannattaa hankkia vaikka velaksi. Se on vaikeaa, koska tiloilla on iskostettu päähän, että velaksi ei eletä!
Nyt ajatuksia on pakko tuulettaa kaikilta osin, mikäli aikoo pärjätä pelissä. Isien tavat ja itsekin vuosien varrella opitut tavat voivat olla vääriä tai liian tehottomia ja joskus jopa liian kalliita.
Onko lannoitusta mahdollista korvata luomun keinoin? Mitä jos ostettavan rapsirouheen tilalle miettisi itse viljeltävää papua ja hernettä? Voisiko kauraa kuorimalla jalostaa energiarehua? Vähentäisikö eläimiä niin, että oma vilja riittää?
Tila- ja tuotantosuuntakohtaiset erot keinoissa vaihtelevat, mutta jokaisella niitä on jonkin verran, kunhan vain uskaltaa ajatella laatikon ulkopuolelta.
Voisinkin väittää, että enää maajussin kvartaali ei ole 25 vuotta, mutta 5 vuotta se ehkä voisi olla.
Kirjoittaja on maidontuottaja, luomuviljelijä ja konekauppias Sievistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
