Essayah: Alueellinen yhdenvertaisuus ja koko Suomen säilyminen asuttuna on loistanut vaalitenteissä poissaolollaan
Paljon on toistettu illasta toiseen nykytilan analyysiä Ukrainasta ja itärajasta, mutta vähemmän on katsottu tulevaisuuteen – ja sinne kai tässä ulko- ja turvallisuuspolitiikan luotsaajaa haetaan.
Arvokeskustelu ylipäätään ja erityisesti alueellinen yhdenvertaisuus ja koko Suomen säilyminen asuttuna on loistanut vaalitenteissä poissaolollaan. Koko Suomen elinvoima kun ei ole enää aluepolitiikkaa, vaan turvallisuuspolitiikan ydintä. Kuva: Jaana Kankaanpää8.1.202411:11
Kuuntelin tasavallan presidentti Sauli Niinistön viimeisen uudenvuodenpuheen huolella; olihan siinä summausta koko hänen presidenttikaudestaan, analyysiä nykytilanteesta ja katsetta jo tulevaan. Ehkäpä jokunen neuvo myös meille ehdokkaille, jotka tuohon tärkeään tehtävään pyrimme.
Suomen tie Natoon ja turvallisuuspolitiikkamme historiallisen käänteen perustelut tulivat puheessa johdonmukaisesti avattua. Kun Venäjä alkoi jakaa Eurooppaa etupiirikseen ja estää Nato-option, oli todellakin korkea aika se realisoida.
Toisaalta nyt kun Euroopassa riehuu sota, on rauhastakin uskallettava puhua, koska väkivalta ei rakenna kestävää ratkaisua. Silti panostusta asetuotantoon ja suuremman vastuun kantamiseen tarvitaan juuri siksi, että Eurooppa olisi vahva – ei sotaan – vaan taatakseen rauhan.
Lopuksi vielä vastuuta lapsista ja nuorista sekä talouden tilasta ja kansakunnan yhteiseen uudenvuodenlupaukseen kannustaminen toistemme ymmärtämisessä ja yhteyttämme ja luottamustamme vaalien. Niin ja raskaimmatkin pilvet selkiintyvät!
Puhe oli taattua Niinistöä, yhtä aikaa lujuutta ilman uhoa sekä realismia ja toiveikkuutta samassa paketissa.
Kriisinkestävä Suomi ei voi ruokaturvaansa ulkoistaa.
Oliko siinä neuvoa seuraajalle? Ainakin itse poimin siitä aikaa kestävän viisauden: ”Lujuutta kyllä tässä ajassa tarvitaan. Mutta tarvitaan myös malttia ja rauhallista analyysia. Katseen suuntaamista välillä kauemmas.”
Joulun alla monella äänestäjällä pyöri vielä mielessä päällimmäisenä kinkut ja rosollit, mutta nyt on aika ottaa kantaa siihen, kuka on tasavallan presidenttinä seuraavat kuusi vuotta. Kaikkein ratkaisevimmat viikot ovat vasta edessä.
Me ehdokkaat olemme tukiryhminemme pyörineet baanalla ympäri Suomea ja paneelikeskusteluissa harva se ilta.
Jonkin sortin solidaarisuus tässä kanssakilpailijoita kohtaan kehittyy, kun näemme keskenämme jo useammin kuin keskimäärin kotijoukkojamme.
Flunssat on tartutettu toisiimme ja parannuskeinot kolotuksiin auliisti jaettu. Toistemme vitsitkin jo osataan, eri asia jaksaako niille enää nauraa.
Paljon on toistettu illasta toiseen nykytilan analyysiä Ukrainasta ja itärajasta, mutta vähemmän on katsottu tulevaisuuteen – ja sinne kai tässä ulko- ja turvallisuuspolitiikan luotsaajaa haetaan.
Arvokeskustelu ylipäätään ja erityisesti alueellinen yhdenvertaisuus ja koko Suomen säilyminen asuttuna on loistanut vaalitenteissä poissaolollaan. Koko Suomen elinvoima, kun ei ole enää aluepolitiikkaa, vaan turvallisuuspolitiikan ydintä.
Entäs sitten omavaraisuus ja huoltovarmuus? Kriisinkestävä Suomi ei voi ruokaturvaansa ulkoistaa, ja energian suhteen olemme toivottavasti nyt riippuvuusläksymme oppineet – kotimainen bio- ja kiertotalous on huoltovarmuuden ydintä molemmilla sektoreilla.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että näkemyksemme ja arvomme presidentin tehtävän hoitamisen kannalta tulisivat esille.
Oma sanomani on turvallinen ja kriisinkestävä Suomi, joka lepää elämänmyönteisellä lähimmäisyyden arvopohjalla. Sillä Suomi on selvinnyt ja selviää myös tulevista haasteista!
Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
