Kommentti: Edessä Sipilän ministerikierrätys, villeinä kortteina Aho ja Kiviniemi
Sipilän tapa johtaa puoluetta on perinteisestä poikkeava, hyvässä ja pahassa. Sipilä kokoaa johtoryhmän, jonka jäseniin hän luottaa ja joiden osaamiselle antaa arvoa.
Kuva: Markku Vuorikari16.10.201613:59
Viime päivinä on spekuloitu, kuka on Suomen pankin johtokuntaan valitun nykyisen elinkeinoministerin, keskustalaisen Olli Rehnin seuraaja ministerinä.
Käytäväpuheissa kuiskutellaan eräistä nimistä. Elinkeinoministerin salkkua himoitsee ainakin ministerin tehtävissä aiemmin meritoitunut keskisuomalainen Mauri Pekkarinen, joka nauttii laajaa arvostusta ja kannatusta keskustan eduskuntaryhmän sisällä.
Pekkarisen valinta olisi kädenojennus etäiseksi koetun ministeriryhmän suunnalta keskustan rivikansanedustajille. Pekkarinen edustaisi myös linjaltaan perinteistä, aluepolitiikkaa ja köyhän asiaa korostavaa keskustalaisuutta. Tämä tasapainottaisi Sipilän ministerikaartin keskustaporvarillista linjaa.
Toinen innokas tarjokas tehtävään on Mika Lintilä Keski-Pohjanmaalta. Lintilä on istunut eduskunnassa jo vuodesta 1999 ja on tullut tunnetuksi keskustan veroasiantuntijana. Lintilä oli myös keskeisessä roolissa, kun Sipilästä leivottiin keskustan puheenjohtajaa kesän 2012 Rovaniemen puoluekokouksen alla.
Esillä on pidetty myös lappilaisten Markus Lohen ja Katri Kulmunin nimiä. Lohi on Sipilän sisäpiiriläinen ja Kulmuni keskustan nouseva tähti, joka ponnahti puolueen varapuheenjohtajaksi Seinäjoen puoluekokouksessa viime kesänä.
Viides nimi on valtiosihteeri Paula Lehtomäki, joka nousee nyt eduskuntaan pääkaupungista Rehnin tilalle.
Perinteisen kaavan mukaisesti kansanedustajien kokemus, eduskuntavuosien määrä, alueellinen edustavuus ja sukupuolijakauma ovat määritelleet ministerisalkkujakoja.
Kuten on huomattu, ei Sipilä noudata perinteisiä kaavoja. Hänhän nosti vielä 2015 eduskuntavaalien alla ensin kokoomuksen listalle lupautuneen, sittemmin sitoutumattomana keskustan ehdokkaana eduskuntaan valitun Anne Bernerin suoraan liikenne- ja viestintäministeriksi.
Sipilä ei perusta eduskunnassa vietetyistä kausista saati alueellisuudesta ministeriä valitessaan, vaikka ainakin jälkimmäisen kuvittelisi näyttelevän tärkeää roolia keskustan kaltaisessa maakuntien puolueessa.
Sipilän tapa johtaa puoluetta on perinteisestä poikkeava, hyvässä ja pahassa. Sipilä kokoaa johtoryhmän, jonka jäseniin hän luottaa ja joiden osaamiselle antaa arvoa.
Nuori pääministeri Esko Aho nosti 1990-luvulla ulkoministeriksi päivänpolitiikan ulkopuolelta MTK:n silloisen puheenjohtajan Heikki Haaviston.
Pääministeri saattaa jälleen yllättää. Nytkin voisi olla houkuttelevaa nostaa Rehnin seuraajaksi kokonaan eduskuntaryhmän ulkopuolinen henkilö.
Entinen pääministeri Mari Kiviniemi viihtyy hyvin OECD:n apulaispääsihteerinä Ranskassa, mutta jos isänmaa kutsuu, saattaisi Jalasjärven kasvatti hyvinkin palata Arkadianmäelle.
Kiviniemen puoliso hääräili Sipilän puheenjohtajakampanjan taustalla 2012 Rovaniemen puoluekokouksessa, joten entinen ja nykyinen pääministeri ovat hyvää pataa.
Vai voisiko kutsu ministeriksi kilkahtaa East Officeen itselleen Esko Aholle? Ahon vaikutusvalta Sipilään ei ole vähäisimmästä päästä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
