Totta vai tarua vaalikansalle

Kansanedustaja Mika Kari (ESS 7.7.18) väitti, että Sipilän hallitus on tehnyt ”historiallisen suuret koulutusleikkaukset”. Tätä samaa väitettä kuulee oppositiopuolueiden edustajien ja kannattajien toistavan perustelematta. Äänestäjillä on kuitenkin oikeus odottaa, ettei kerrota summittaisia ja virheellisiä tietoja.

Antti Rinteen (sd.) talousarviossa 2015 oli yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen menoarvio 798 miljoonaa kun 2018 Orpon budjetissa arvio on 957 miljoonaa – siis 159 miljoonaa enemmän eli +19,9 prosenttia. Korkeakouluopetus ja tutkimusmäärärahat olivat vastaavasti 3 226 miljoonaa euroa (2015) ja 3 304 miljoonaa (2018) ja ammatillinen koulutus 509 miljoonaa (2015) ja 830 miljoonaa (2018).

Opetus- ja kulttuuriministeriön kokonaismenojen osalta ei ole kuluvalla vuosikymmenellä tapahtunut suuria muutoksia.

Mika Kari kokee erityisen epäoikeudenmukaiseksi lomarahaleikkaukset ja vierittää niistä syyn maan hallitukselle. Onko niin, että Kari ei ole tullut tietoiseksi lomarahaleikkausten johtuneen työmarkkinaosapuolten välisenä sopimuksena, vai onko tarkoituksena ollut vain kiillottaa omaa viiteympäristöään etsimällä syntipukkia muualta.

Mielestäni koko lomarahasysteemi on jäänne menneeltä ajalta. Palkansaajan elintasossa ratkaisevaa on, minkä verran hänen vuotuiset käytettävissä olevat ansiotulot ovat eikä se, miten niitä tiputellaan vuoden aikana.

Minua on hämmästyttänyt, että oppositiossa olevat poliitikot lähes aina istuvasta hallituskokoonpanosta riippumatta huutavat (siis todella huutavat) eduskunnassa ja toreilla, miten hallitus vie ja leikkaa kansalaisilta heille ”kuuluvia” etuuksia. Harvoin kuulee analyyttistä keskustelua siitä, miten maan taloutta tulisi hoitaa, jotta talous olisi tasapainossa ilman lainarahoitusta.

Mika Kari toivoo, että seuraavien eduskuntavaalien voittaja on puolue, joka lupaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen, ja lupaa vain sen, mitä uskoo voivansa toteuttaa vaalien jälkeen. Toiveeseen on helppo yhtyä.

Viime vaaleissa keskustan vaalilause oli ”Suomi kuntoon”, joka asetti tavoitteekseen 200 000 työpaikan luomiseen 10 vuoden kuluessa. Nyt kolmen vuoden jälkeen työttömiä on 63 000 vähemmän, joten on edistytty tavoitteen mukaisesti. Työttömyysprosentti 5/2015 oli 11,8 prosenttia ja 5/2018 7,6 prosenttia sekä työllisyysaste 5/2015 68 ja 5/2018 se oli 72,3 prosenttia, jonka saavuttamisen Sipilän hallitus asetti tavoitteekseen vaalikauden aikana.

Mika Karin toive yhteistyöstä yli puoluerajojen on toiminut Sipilän hallituksen osalta fantastisesti kaikista matkan varrella sattuneista tapahtumista huolimatta. Asian hoitamisessa on ollut joukkue, joka muutamaa yksilöä lukuun ottamatta on pitänyt kiinni siitä, mitä tuli sovittua.

Tätä on syytä arvostaa.