Lippu Salkoon!

Suomen 100-vuotisjuhlavuosi antaa hyvän syyn tarkastaa, onko pihan lipputanko kunnossa. Ennen juhannusta sen ehtii vaikka pestä. Lipputankojen suosio on viime vuosina hieman laskenut, mutta ainakin vanhemmista pihapiireistä löytyy vielä oma salko.

Liputus on oivallinen tapa osoittaa kunnioitusta ja perinteitä tai juhlistaa perhetapahtumia. Usein liputusta silti kaihdetaan turhaan. Liputtaa voi, ja saa, aina, kun siihen on aihetta, tätä korostaa myös sisäministeriö. Suomalaisten on aika löytää itsessään iloinen sisäinen liputtaja!

Varsinaisen lipun sijaan tangossa voi liehua myös pitkä isännänviiri, joka kertoo paikallaolosta ja hyvinvoinnista. Erivärisissä viireissä jatkuukin vanha huvilalippujen perinne, joka hetkeksi syrjäytyi Suomen saadessa oman, valtiollisen lippunsa.

Lipputanko sijoitetaan pihassa avoimelle ja juhlavalle paikalle päärakennuksen läheisyyteen. Sen ympärillä ei saa olla kasvillisuutta, joka haittaa lipun nostamista tai aiheuttaa esteen lipun vapaalle liehumiselle. Yksinkertaisuus korostaakin kauneimmin tangon luonnetta.

Pientalossa tangon tulisi olla niin korkea, että tyynelläkin säällä lepäävä lippu näkyy rakennuksen harjan yli. Kerrostalon pihalla lipun tulisi liehua kolmannen kerroksen korkeudella.

Maatilojen pihoilla salkoja on joskus kaksi, sillä lipputangon lisäksi pihalla saattaa kohota sukuviiriä kantava tanko. Tällöin salot eivät saisi kilpailla keskenään, vaan niiden väliin tulisi jäädä riittävästi tilaa. Maisemallisesti tangot kannattaa sijoittaa siten, että lipputanko erottuu ensimmäisenä ja korkeana tieltä tai pihan edustalta katsottaessa.