Korkea myyntivero estää puukauppoja

Tässä lehdessä metsänomistaja Pekka Vainikka Lappeenrannasta kirjoitti (MT 12.10.) kotimaisen puunkäytön lisäämisestä ja metsien kasvun hyödyntämisestä. Hän osoittaa hyvin sen, että kotimaisen puunkäytön 10 miljoonan kuution vuotuisella lisäämisellä saataisiin kanto­rahoina, hakkuiden, kuljetusten ja jalostuksen yhteistuloina 1,5–1,9 miljardia euroa lisää kansantalouteen.

Uskon kerrannaisvaikutusten vielä nostavan hyvää tulosta tästäkin merkittävästi. Samalla vähenisi työttömyys.

Miten puu saataisiin liikkeelle? Miksi puukauppa käy kangerrellen ja puuta halutaan tuoda ulkomailta?

Koen puukaupan vahvaksi jarruksi korkean puun myyntiverotuksen, mikä vie kolmanneksen kauppahinnasta. Tämä este vaikuttaa vahvasti varsinkin nyt, kun kantohinnat eivät ole nousseet tällä vuosikymmenellä.

Erityisesti kuitu- ja energia­puun hinnat ovat tunnetusti varsin heikot. Omatkin energia­risukasani näyttävät jäävän mätänemään, ostajia tai edes ilmaiseksi hakevia ei nyt ole.

Olisi heti harkittava puukaupan verotuksen siirtämistä pääomatulojen verotuksesta yritysverotuksen piiriin. Tämä huojentaisi kolmanneksella verotusta ja olisi omiaan edistämään kotimaisen puun kauppaa.

Uskon tällä saatavan tuon Pekka Vainikan esittämän puukaupan lisäyksen ja noin kahden miljardin euron rahavirran kansantalouteen.

Vielä parempi ratkaisu olisi nähdä metsätalouden omaleimaisuus ylisukupolvisena elinkeinotoimintona ja yksinkertaisesti puolittaa sen tuloverotus.

Tämä voitaisiin tehdä pääomaverotuksenkin puitteissa, jos metsätalous halutaan siinä pitää.

Verotuksellinen este puukaupoilta eliminoituisi. Verottaja saisi puunkäytön lisäämisen myötä paljon nykyistä enemmän verotuloja.

Pyörät saataisiin maaseudulla ja kansantaloudessa pyörimään oikeaan suuntaan. Tässä tarvittaisiin valtiomiestaitoa, jota Vainikka kyselee. Nyt kysyn, löytyykö sitä?