Naurettava kaurabuumi
On kyllä erikoinen buumi, kun se ei näy millään tapaa hinnassa.15.1.201801:00
Suurimokauran korkein hinta tammikuun alussa oli 144 euroa tonnilta. Rehukauran korkein hinta 140 euroa. Rehuohran korkein hinta, 150 euroa, pieksi molemmat.
Rehuohrasta maksetaan kauraa paremmin, mutta silti puhutaan kaurabuumista. Teollisuus, neuvontajärjestöt ja media ovat pari vuotta rummuttaneet kauran hyvää menekkiä ja luvanneet sille loppumatonta kysyntää. On kyllä erikoinen buumi, kun se ei näy millään tapaa hinnassa.
Kauraa parempi hinta on luonnollisesti myös vehnällä ja rukiilla.
Miksi ihmeessä kauraa pitäisi tuottaa enemmän, jos siitä ei nytkään makseta? Miksi rehuohrasta ei kukaan pidä meteliä ja touhota sen viljelyalan ja satotasojen nostosta?
Vuosi sitten Yara ja K-maatalous (nykyinen Lantmännen) pitivät kiertueen, jossa yllytettiin viljelijöitä tavoittelemaan kahdeksan tonnin hehtaarisatoja kaurasta.
Jos homma onnistuu kustannuksia nostamatta, on se yksittäiselle tilalle todella hieno ja kannattava saavutus. Mutta jos kaikki tilat tekisivät saman tempun, olisi edessä katastrofi, kun hinta romahtaisi kokonaissadon tuplaantuessa.
Jo nyt valtiovalta voisi alkaa periä teollisuudelta lahjaveroa, kun tuotteista maksetaan viljelijöille vain murto-osa niiden oikeasta arvosta.
Elintarvike- ja lannoiteteollisuuden on helppo luoda mielikuvaa suuren tuotannon eduista, kun tuottajajärjestökin nimensä mukaisesti keskittyy ykkösasianaan varmistelemaan tuotantomäärien säilymistä. Tuottajan pitää saada tuottaa, kannattipa se tai ei. Ruotsin tiestä eli omavaraisuuden menettämisestä pelotellaan. Samaan aikaan kadehditaan Ruotsin Suomea parempia hintoja kotieläintuotteissa.
Parhaimman katetuoton hehtaaria kohti on viime vuodet tuottanut suojavyöhykenurmet. Niitä kuitenkin pilkataan hömppäheiniksi. Ilmeisesti sekin ala pitäisi arvostelijoiden mielestä olla jollain tappiota tuottavalla kasvilla, jonka teollisuus voi maailmanmarkkinoihin vedoten ostaa alle tuotantokustannusten.
Samaan aikaan tuottajajärjestö on toitottanut, ettei viljelijöille ole tarjolla riskienhallintavälineitä. Mikä sitten olisi yksinkertaisempi riskienhallintajärjestelmä kuin sitoa noin 10 prosenttia tilan peltoalasta viideksi vuodeksi varmalle ennakkoon sovitulle tuotolle pois tappiolliselta viljalta?
Elintarviketeollisuus on melko kiitettävästi kehittänyt uusia kauratuotteita. On tullut kaurajuomia, keksejä sun muuta. Kaurabuumin yhtenä veturina toimi nyhtökaura, joka kuitenkin on pitkälti hernettä ja härkäpapua. Hyvää tietysti herne ja pavutkin ovat.
Nyhtökaurassa on osattu myydä mielikuvaa kaurasta. Viennissä mielikuvan myynti ei ole tainnut vielä mennä läpi, sillä suomalainen kaura on tuottajahinnan perusteella samaa bulkkia kuin muidenkin maiden kaura.
Viejät ehkä puolustavat heikkoja hintoja sillä, että tuotantomäärät ovat Suomessa pienet. Tilanne on ikävä, jos määrä on liian pieni kannattavaan vientiin, mutta kuitenkin riittävän suuri polkemaan hinnat kotimaassa.
Ai niin, pidettiinhän rehuohrastakin kerran meteliä. Kun Lantmännen laivasi ohraa syksyllä Suomeen, taisi metelistä hyötyä viljelijäkin, sillä hintoihin tuli liikettä tuottajien mielenilmauksen jälkeen.
Toivottavasti maailmalla ei ole vastassa yhtä tehokkaita mielenosoituksia, kun suomalaista saalistushinnoiteltua buumikauraa laivataan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
