Hevosenomistamisen H-hetki käsillä

Elitloppet-hevosen omistaminen lienee jokaisen hevosenomistajan to do -listan ykkösenä. Suuren unelman saavutettaessa sydämen sykkivä haaveilu muuttuu ennemminkin suuren hetken sisäistämiseksi. Tyhjä olo valtaa kehon.

”Start om en minut, kör till start, post time in one minute, The Marshall calls the trotters, lähtöön yksi minuutti, ajakaa lähtöön.”

Solvallan kuuluttajan Anders Fredrikssonin kajauttaessa lauseen ilmoille, voi vain kuvitella omat tuntemuksensa. Oikeastaan tällä hetkellä sitä ei muuta mietikään, kuin että miltä silloin kehossa mahtaa tuntua. Kuten sitä on miettinyt kymmenen aiempaakin vuotta, miltä se tuntuisi kuulla tuo lause oman hevosen startatessa Elitloppetissa.

Nyt ollaan kuitenkin lähellä tuota kuulutusta. 18 päivää ja mennään! Vaikka kirjoittajan ikä on vielä tälläkin hetkellä varsin vähäinen, paljon kaikkea on kerennyt tapahtumaan reiluun kymmeneen ravivuoteen ennen kuin tähän hetkeen on päästy.

Koko tuon taipaleen olen omistanut hevosia joko yhdessä perheeni kanssa tai nykyään yksinäni. Yllin Kyllinin osallistuminen kolmesti kuningatarkilpailuun oli totta kai kova juttu nuorelle pojalle. Niistä jäi luonnollisesti parhaiten mieleen Kuopion kuningatarkilpailu vuodelta 2013, missä Yllin Kyllin sijoittui lopulta toiseksi kokonaiskilpailussa. Tamma johti kilpailua jaetulla ykkössijalla Mariminin kanssa ennen päätösmatkaa.

Muita hienoja muistoja hevosenomistamisen maailmasta on Pikku Hyvän voitto Porin Kuinkuusraveissa vuonna 2014, Maleconin voitto Jokimaa Tekee Tähtiä -kilpailussa vuonna 2018 sekä Viking Olympicin useat voitot Ruotsissa 86-tasoa myöten.

Olen ollut erittäin onnekas, että olen aikanani eksynyt ravien maailmaan. Ensimmäisen kerran minut vietiin raveihin jo kuukauden ikäisenä. Ensimmäiset vuodet vierivät lähinnä vanhempien tahdosta Vermon raveissa keskiviikkoisin. Vuonna 2009 innostuin kuitenkin palavasti raviurheilusta. Lappeenrannan Kuninkuusravit olivat minulle käännekohta ravi-innostuksessa. Ihmisten väenpaljous ja kannustus hienoja hevosia kohtaan sytytti kertaheitolla. Tuon jälkeen tilanne muuttuikin niin, että vanhemmat pyörivät Suomea ympäri raveissa minun tahdostani. Lisäksi saan kiittää myös todella monia ihmisiä, jotka ovat matkani varrella ottaneet minut mukaansa ravireissuillensa ympäri Suomen maata. Ilman heitä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta kiertää raveissa parhaimpana vuotena 170 kertaa.

Ravit ovat antaneet minulle paljon. Olen saanut lukuisia ystäviä, yhteistyökumppaneja, elämänkokemusta, unelmien täyttymyksiä, vastuuta sekä paljon kaikkea muuta mitä en voinut pikkupoikana kuvitellakaan.

Olen saanut kunnian toimia nuoresta 20-vuoden iästä huolimatta lajin parissa hevosenomistajana, kasvattajana, pelaajana, vihjaajana, asiantuntijana TV-lähetyksissä, selostajana, kuuluttajana, haastattelijana ja toimittajana. Lisäksi olen saanut käytännön hommistakin näköalaa, kun sain ohjastaa A-poneilla aikanaan kilpaa sekä valmensin poneja tuolloin Mats Havulehdon tallilla.

Nykyään henkilökohtainen hevosmäärä tuntuu vain kasvavan, vaikka olen jo kauan itselleni valehdellut, että luvun kuuluisi pienentyä. Lajin ja globaalin maailman vaikeasta ajasta huolimatta rakas elämäntapa on ja pysyy.

On kai osittain myös velvollisuuteni lajia kohtaan, joka on antanut minulle paljon, ja jonka parissa olen ahkeroinut, antaa myös jotain takaisin omistamalla hevosia. Tämän hetkisen laskun mukaan olen mukana yhdeksässä hevosessa.

Ja matka jatkuu…