Kotikunta kullan kallis

Suomessa on tällä hetkellä 336 kuntaa. Kuntaliiton uuden määritelmän mukaan pieniä kuntia ovat kaikki alle 10 000 asukkaan kunnat. Kataisen hallituksen määritelmä pienestä kunnasta heiluu, mutta koska kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on vain noin sata kuntaa, on liian pieniä kuntia oltava suunnilleen 226 kpl.

Kuuluuko sinunkin kuntasi lakkautettavien kuntien joukkoon? Entä onko sinulta kysytty edellisissä tai tulevissa vaaleissa, miten kuntien toimintaa tulisi parantaa? Onko kuntaliitoksiin kerrottu pitäviä perusteita? Onko kukaan vaivautunut pohtimaan, mitä tapahtuu lopetettavan kunnan keskukselle ja uuden suurkunnan kylille?

Tietämän mukaan ministeri Henna Virkkusen johdolla piirretty uusi kuntakartta julkistetaan vasta presidentinvaalien jälkeen. Joku viisaampi pelkäsi, että jos alkuperäisestä suunnitelmasta olisi pidetty kiinni, olisi kansa polttanut hihansa jo tammikuussa ja äänestänyt presidentinvaaleissa väärin.

Tämä näkökulma onkin täsmälleen totta. Keskustelu räjähtää, kun kuntakartta julkaistaan. Ja moni saa helmikuussa havaita äänestäneensä kaksissa viime vaaleissa väärää puoluetta.

Ministeri on kertonut, että ”hevoskaudelta peräisin oleva kuntarakenne” on saatava nykyaikaan. Edelleen on sanottu, että ”hallintohimmeleiksi” kuvatuista kuntien yhteistyömuodoista on päästävä eroon. On luotava ”vahvat peruskunnat”, jotka perustuvat ”pääosin työssäkäyntialueisiin”. Viimeksi on täydennetty, että kuntarakenteen yhdeksi lisäkriteeriksi tulee asiointialue.

Mutta mitä ministeri ei ole sanonut ?

Ministeri ei ole sanonut, että ei suomalaisten ikärakenne tai sairastavuus siitä muutu, siirrellään kuntarajoja miten sanansa.

Ministeri ei ole sanonut, että erikoissairaanhoidon taivaisiin räjähtävät kustannukset eivät alene kuntia liittämällä, vaan ohjausjärjestelmää muuttamalla.

Ministeri ei ole sanonut, että sadassa kunnassa on puolet vähemmän luottamushenkilöitä kuin nykyisessä kuntarakenteessa. Demokratia heikentyy, ei vahvistu.

Ministeri ei ole sanonut, että julkisen hallinnon työpaikkojen poistuessa entisestä kuntakeskuksesta sieltä karkkoavat myös yksityiset palvelut ja työpaikat.

Kuntaliitoksilla ei kuntien kustannuksia saada alenemaan. Hannes Mannisen ja Tapani Töllin aloittamassa PARAS-uudistuksessa keskeisintä oli palvelurakenteiden uudistaminen. Pääpaino oli siis palvelujen tuottamistapojen tarkastelussa.

Pitää myös keskustella siitä, mitkä ovat kuntien keskeiset tehtävät ja voidaanko joistakin tehtävistä luopua? Syyniin pitäisi ottaa muun muassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, ammattikoulutus ja vanhuspalvelujen toteuttamistapa.

Muistisäännön mukaan 33 suurinta kaupunkia käyttää 66 prosenttia kuntatalouden rahoista. Tämä seikka osoittaa, että kuntatalouden oletettu tehottomuus ei ole pienissä kunnissa, vaan niissä, joita puoluelyhennys (kok) hallitsee. Tässä kuulkaa kovistellaan nyt ihan väärää väkeä.

Kunnan tärkeimmät palvelut ovat lapsille ja ikäihmisille järjestettyjä lähipalveluja, joilla ei ole mitään tekemistä työssäkäynnin kanssa. Eiväthän lapset ja vanhukset käy töissä! Eikä veroja makseta sen mukaan, missä työpaikka sijaitsee!

Kuntalaisuus perustuu asuinpaikkaan eikä autoon. Hevoseen kuntarakenne ei ole koskaan perustunut. Vaikka puheiden perusteella toista luulisi.

Kotikunta on paljon muutakin kuin palveluja järjestävä julkisyhteisö. Kunta on laajennettu kotipesä. Se on asukkaiden samastumisen kohde, jossa vallitsee tieto keskinäisestä kohtalonyhteydestä. Jos naapurillasi menee hyvin, menee sinullakin hyvin.

Kotikunta-tunne aktivoi ihmisen kehittämään kotiseutuaan. Asioille annetaan aikaa ja energiaa tavalla, jota suurkunnassa ei toteudu. Suurkunnissa asioita tulevat hoitamaan kunnalliset ammattipoliitikot. Ihmisen mittakaava katoaa ja tilalle tulee puoluepeli ja harvojen tiedollinen ylivoima.

Eikä kuntien keskinäinen kilpailu siitä, missä kunnassa elinkeinopolitiikka tai kaavoitus on fiksuinta, ole ollenkaan huono asia. Laiskuus kunnan kehittämisessä on paljon vaarallisempaa.

Jos ihmisten vapaa osallistuminen yhteisiin asioihin menetetään, menetetään kaikki. Sitä nyt kumminkin hallitusohjelmassa halutaan. Schade!

Eri asia on, että kuntien toimintatapaan ja hallintoon tarvitaan uudistuksia, mutta se on – kuten Kipling tapasi sanoa – toisen jutun aihe.