Suomi on valinnut puolensa
Suomen on pidettävä yllä keskusteluyhteyttä Venäjään. On syytä ainakin toivoa, että sille on joskus oikeaa käyttöä.29.3.201802:00
Suomen päätös karkottaa yksi venäläinen diplomaatti vastatoimena Venäjän ulkopoliittiselle käytökselle on iso päätös. Länteen sitoutuminen on Suomen kannalta tärkeä ja monessa mielessä ainoa vaihtoehto, vaikka kukaan ei tiedä tämän konfliktin lopputulosta.
Salisburyssa maaliskuun alussa myrkkyiskun kohteeksi joutunut entinen venäläinen vakooja on noussut uuden kohun symboliksi. Britannia on saanut tuekseen ison joukon EU-maita, vaikka aukottomia todisteita Venäjän sekaantumisesta asiaan ei ole esitetty. Tyytymättömyyttä Venäjää kohtaan ilmaistaan sen diplomaatteja karkottamalla.
Suomi ja Ruotsi olisivat toivoneet EU:n esiintyvän tässä asiassa yhtenäisenä. Kun enemmistö EU-maista päätyi diplomaattien karkotuksen taakse, naapurukset liittyivät rintamaan. Tärkeää molemmille oli, että Venäjään kohdistuvien toimien takana on riittävästi maita.
Samalla Suomi valitsi puolensa. Olemme osa länttä.
Muutenkin Ruotsi ja Suomi pyrkivät toimissaan yhteismitallisuuteen. Molemmat karkottavat yhden venäläisdiplomaatin ja laskevat, että noin 30 maan yhteisrintama on riittävän iso. Itsestään selvää Suomen mukanaolo ei ole. Muun muassa Itävalta jäi tästä ensimmäisen aallon mielenilmauksesta pois.
Hallituksen lisäksi Suomen toimista päättämiseen osallistuivat presidentti Sauli Niinistö ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Poliittinen tuki toimille on vahva, mutta ei aukoton. Muun muassa demarien ulkopolitiikan veteraani Erkki Tuomioja olisi kaivannut lisätodisteita ennen vahvaa sitoutumista karkotusrintamaan.
Vaikka Venäjän ja lännen vuoropuhelussa on viime kuukausina ollut myös seesteisimpiä aikoja, edelleen on syytä muistaa konfliktin perussyy. Näinä päivinä on tullut kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Venäjä irrotti Krimin niemimaan Ukrainasta ja liitti sen omaan alueeseensa. Samalla Itä-Ukraina siirtyi Venäjän tukemien separatistien haltuun.
Lännen Venäjää vastaan asettamat talouspakotteet ovat olleet voimassa jo vuosia, mutta niiden vaikutus Ukrainan kriisin ratkaisemiseen on ollut olematon. Tilanne on epäselvä, mutta Venäjän hallinnassa.
Samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on vain kasvattanut kansansuosiotaan. Putin pystyy kääntämään myös diplomaattien karkotukset pönkittämään kansallismielisyyttä.
Meneillään oleva tilanne ei ole Venäjällekään eduksi. Sen talous ei pääse kehittymään, jos pakotteet ovat voimassa ja länsimaiset yritykset eivät uskalla investoida sinne.
Vaikka Suomi on Venäjän vastaisissa toimissa mukana, sille on edelleen tarjolla mahdollisuus sovittelijan rooliin. Presidentti Sauli Niinistöllä on suora suhde Putiniin. Viimeksi he keskustelivat viime viikolla. Esillä olivat muun muassa Putinin ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin keskustelut.
On itsestään selvää, että diplomaattien karkotuksesta syntyvä koston kierre olisi saatava poikki. Erityisesti tämä olisi Venäjän rajanaapurina sijaitsevan Suomen etu. Tahtoa siihen olisi löydyttävä EU:n isoilta mailta ja ennen kaikkea Venäjältä.
Suomen etu on pitää yllä keskusteluyhteyttä. On syytä uskoa ja ainakin toivoa, että jossain vaiheessa sille on oikeaa käyttöä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
