Ahdistua saa, mutta ei lamaantua
Ilmastonmuutos saa pelottaa ja ahdistaa. Lamaantua ei silti saa, sillä yksikään ilmastoteko ei ole liian pieni tehtäväksi.Tammikuinen loskakeli alkaa tuntua jo vähän liiankin tutulta ilmiöltä. Vastahan siitä on pari vuotta, kun Etelä-Suomessa oli koko talvena lunta maassa vain viikon ajan.
Joulukuun lumesta ja pakkasesta ei ole enää tietoakaan, kun harmaa loska valtaa kadut ja sulanut lumi ja vesisateet tulvivat pelloille.
Minun lapsuudessani talvet olivat pitkiä, kylmiä ja lumisia. Koko maaliskuun ajan toivoin, että lumi ehtisi sulaa loppukuusta olevaan syntymäpäivääni mennessä.
Nykyään toivon, että lumipeite kestäisi siihen saakka.
Ilmastonmuutos vie vääjäämättä vuodenaikojen vaihtelun iloa, kun talven lumipeitteet hupenevat, syysmyrskyt pahenevat ja kesän hellejaksot korventavat aiempaa kovempaa ja kestävät pidempään.
Ilmastonmuutoksesta ei kärsi pelkästään mieliala.
Äärimmäiset sääolosuhteet tuhoavat satoja ja lämpenevä ilmasto altistaa metsät tuhoille. Arktisten lajien elinpiirit supistuvat, kun lämpimämpiin oloihin sopeutuneet lajit liikkuvat niiden alueille.
Viime vuonna lämpöennätykset rikkoutuivat ympäri maailmaa ja kuivuus vaivasi Euroopan lisäksi Aasiassa. Kahdeksan viime vuotta ovat olleet mittaushistorian kahdeksan kuuminta.
Merkkejä muuttuvasta ilmastosta on kaikkialla ympärillämme. Siksi on äimistyttävää, että osa ihmisistä uskoo ilmastonmuutoksen olevan kiusaksemme laadittu salajuoni.
Olen viime aikoina törmännyt väitteisiin, joiden mukaan kylmä joulukuu ja pohjoisnavan pakkaset todistavat ilmastomuutoksen olevan humpuukia. Toiset perustelevat lämpenevän ilmaston olevan ihan normaalia, koska ilmasto on muuttunut aina ja sääolot vaihtelevat vuodesta toiseen.
Kylmää joulukuuta seurasi lämmin tammikuu. Pohjoisen pallonpuoliskon talvella vallitsevista pakkaista huolimatta arktisista jäätiköistä on huvennut 1990-luvulta lähtien tuhansia gigatonneja jäätä.
Määrä on niin suuri, ettei sitä pysty edes kuvittelemaan, mutta vetäytyvän jääpeitteen voi nähdä satelliittikuvista.
Ilmastokin muuttuu miljardien vuosien aikana jatkuvasti, mutta nyt muutos on ihmisten aiheuttamaa ja niin nopeaa, etteivät maapallon lajit pysy muutoksessa perässä. Vuosien keskilämpötiloista kertova käyrä syöksyy jyrkästi ylöspäin.
Kauhukuvia maalailevilta uutisilta ja tutkimustuloksilta voi sulkea silmänsä, mutta valitettavasti ilmastonmuutosta ei kiinnosta, uskooko siihen vai ei. Skeptisyys tilanteen vakavuutta kohtaan tulee kostautumaan myöhemmin.
Ilmastonmuutos saa pelottaa ja ahdistaa. Lamaantua ei silti saa.
Nuoremmille sukupolville ilmastonmuutos syö toivoa tulevaisuudesta. Jos nyt murehditaan loskaista tammikuuta ja yhtä erityisen kuivaa kesää, kymmenen vuoden kuluttua huolenaiheet ovat jo aivan uudessa mittaluokassa.
Yksikään ilmastoteko ei ole liian pieni tehtäväksi edes silloin, kun ei usko siitä olevan mitään apua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





