Ruutia ja räminää

Mielipide

10.12.201610:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Pakkanen kuivatti itsenäisyyspäivän mellakat lähes olemattomiin. Jalkapallo-otteluissakin syntyy enemmän tuhoa.

Mutta miksi ihmeessä ääriryhmien pitää pullistella juuri itsenäisyyspäivänä? 6.12.1917 oli käytännössä ainoa päivämäärä, jolloin monipolvinen itsenäisyysprosessi liittyi parlamentaariseen järjestelmään. Sopivan neutraalina se määrättiin myöhemmin kansallispäiväksi.

Mellakkaryhmillä taas ainoa yhteinen johto­ajatus on edustuksellisen kansanvallan halveksiminen. Luulisi kunkin väkivaltaisesta aateperinnöstä löytyvän sopivia merkkipäiviä rettelöinnin pohjaksi.

Sosialidemokraattien budjettivaliokunnan vetäjän vaihdos on tuonut eduskunnan saliin uudenlaista räminää ja räiskettä. Krista Kiuru (sd.) puhuu usein, tunteella ja pitkään asian silti sanottavasti etenemättä.

Hallitusrintama ei jää velkaa, sillä Hannu Hoskosessa (kesk.) Kiuru kohtaa vertaisensa. Unohtumattomana klassikkona jäi korvaan Hoskosen ja Satu Hassin (vihr.) kiistely Pariisin ilmasto­sopimuksesta. Osapuolet eivät päässeet yksimielisyyteen puuston kasvun vaikutuksesta hiili­nieluun, mutta ainakin äänen jylinässä Hoskonen voitti.

Metsälahjavähennystä Kiuru piti rikkaille suunnattuna ja tarpeettomana, koska puu liikkuu nyt hyvin. Toimi Kankaanniemi (ps.) huomautti, ettei mikään takaa puun liikkuvan esimerkiksi Ääne­kosken käynnistyessä.

Esko Kiviranta (kesk.) muistutti Etelä-Suomessa maksettavan kolme kertaa perintöveroa tukkipuun kasvun aikana ja pohjoisessa vielä enemmän. Timo Heinonen (kok.) totesi Kiurun puoluetovereiden Ruotsissa poistaneen perintöveron kokonaan.

Metsälahjavähennyksen ja yrittäjävähennyksen ensimmäisessä käsittelyssä käytettiin noin 80 puheen­vuoroa. Joka kuudennen käytti Kiuru. Tuoksi­nassa hän ehti silti puuskahtaa, että ”tämä jättää sanattomaksi”.

Silloin kannattaa olla hiljaa, Kankaanniemi heitti.