Lihan tukemisessa ei ole järkeä

Lauri Kontro vinoili punktissaan (MT 13.5.) Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton eli ystävien kesken ViNOn kannanotolle, jossa vaadittiin lihantuotannon tukien lopettamista ja kotieläimille haittaveroa.

Keski-ikäisellä päätoimittajalla ja yläasteikäisillä pojilla on paljon yhteistä, varsinkin suhde ruokaan.

Runsaan elämänkokemuksen suomalla varmuudella he voivat sen enempää perustelematta todeta, ettei elämästä tule mitään, ellei hampaitaan saa upottaa verovaroista kustannettuun jauhelihaan.

Siinä sokea kana osuu jyvään, ettei kaupunkilaisilla enää ole käsitystä, mistä ruoka tulee. Muutenhan maitopakettien kyljissä niityllä kirmaavat naudat koettaisiin lähinnä huonoksi huumoriksi, tuorekelmuun kääräistyn verestävän mötikän halpa hinta kummastuttaisi ja sen vaikutus ilmastoon tärvelisi yöunet.

Alankomaiden ympäristöviraston mukaan lihan tuotanto vaatii rehuksi kaksi kolmannesta Euroopan peltojen tuotannosta ja tuottaa 10 prosenttia koko unionin kasvihuonekaasupäästöistä. Edes kansantalouden saatikka sitten ilmastonmuutoksen kannalta ei ole järjen hiventäkään tukea näin tehotonta ruuantuotantoa, samaan aikaan kun suuri osa maailmasta näkee nälkää.

Kontro ei osaa oikein kuvailla, miksi lihan tuotantoa pitäisi erikseen tukea, mutta on kärppänä pilkkaamassa niitä, jotka eivät näe keisarin uusia vaatteita. Ja totta vie, entisaikojen keisarit ja kuninkaallisetkin kadehtisivat lihan runsautta länsimaisessa ruokavaliossa.

Tällä hetkellä lihaa syödään puolitoistakertaisesti henkeä kohden vuoteen 1961 verrattuna ja niin nirsosti, että ennen sotia eläneet sukupolvet pyörivät haudoissaan kuin väkkärät.

Keski-ikäisillä on ollut elettävänä historiassa ennennäkemättömän runsas ajanjakso, jolloin kevyttä polttoöljyä on tullut letkusta, maitoa kaupasta ja liha valtion piikkiin.

Meitä nuorempia hirvittää, sillä suurten ikäluokkien maksusuunnitelma näyttää olevan sama kuin Ranskan Ludvig XV:n: ”Minun jälkeeni vedenpaisumus.”