Ihmemukula vei Mannerin mukanaan – Maa-artisokasta kehkeytyi sivubisnes

Mielipide

14.10.201717:23

Kolumni

Riitta Mustonen

Heikki Manner on pitkä mies, mutta maa-artisokkakasvuston sekaan hän häviää helposti, sillä varret yltävät yli kahden metrin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuvis Kuva: JK

Kuvis Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuvis Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuvis Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuvis Kuva: Jaana Kankaanpää

Heikki Manner on pitkä mies, mutta maa-artisokkakasvuston sekaan hän häviää helposti, sillä varret yltävät yli kahden metrin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maa-artisokan kukka muistuttaa auringonkukkaa, mutta on pienempi. Kuva: JK

Maa-artisokka kukkii vasta syys-lokakuussa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuvis Kuva: Jaana Kankaanpää

Maa-artisokan mukulat ovat syyskuussa vielä pieniä, mutta kasvavat loppusyksystä nyrkin kokoisiksi. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mannerit tutustuivat maa-artisokkaan vahingossa. Keskimmäisen tyttären kummitäti oli löytänyt kaupasta kummallisen näköisiä mukuloita ja toi niitä pussillisen tuliaisiksi ateriaa varten, sillä sellainen oli Mannerin piireissä tapana. Mukuloista valmistettiin keittoa, ja heitettiin kuoret lehtikompostiin pihalle.

"Seuraavana keväänä kompostista alkoi nousta ihmeellisen näköisiä taimia, jotka kasvoivat yli kaksi metriä korkeiksi. Maa-artisokka ei tarvitse kuin yhden kasvusilmun, mistä se lähtee kasvamaan. Sen jälkeen mukuloita on piisannut", Heikki Manner nauraa.

Tuohon aikaan Mannerit asuivat vielä Helsingin Tapanilassa omakotitalossa. Kun perheen kolme tytärtä aikuistui ja muutti pois kotoa, pariskunta myi talon ja siirtyi rivitaloon Oulunkylään. Maa-artisokat muuttivat mukana.

Postimerkinkokoinen rivitalopiha ei kuitenkaan tyydyttänyt isäntää. Lapsuutensa Kainuussa asunut mies kaipasi käsilleen tekemistä.

"Puoli vuotta etittiin puuhamaata ja jukupliuta tässä sitä löytyi korkojen kera!"

Suojaisassa pihapiirissä Loviisan Liljendalissa seisoo rakennuksia niin kuin maalaistalossa kuuluukin. On keltainen päärakennus, vähän katosta repsottava navetta ja talli, pihasauna, maakellari.

Vanhat hedelmäpuut tuottavat satoa ja navetan takana on läntti joutavaa maata.

Heikki ja Marjo Manner ostivat pihapiirin rakennuksineen vuonna 2007. Vaimo totesi aika pian työmatkan Helsinkiin liian pitkäksi ja asuu viikot kaupunkiasunnossa, mutta Heikki on kotiutunut Itä-Uudellemaalle ja tekee elintarvikekonsultin työtään sieltä käsin.

Vapaa-aikoina miehellä riittää nyt puuhaa yllin kyllin. Kesällä ja syksyllä hän täyttää perheen kymmentä pakastinta pääasiassa marjoilla ja hedelmillä.

Kun tyttäret perheineen tulevat käymään, he saavat kylmälaukullisen syötävää mukaansa. Manner kutsuukin maalaiskotiaan perheen keskusvarastoksi.

"Kun itse tulin Helsinkiin opiskelemaan Kajaanista, oli vakio, että kotoa käydessä sain aina mukaani marjoja ja kalakukon."

Kalakukkokiintiö tosin tuli niin täyteen, ettei Heikki syönyt kalakukkoa kahteenkymmeneen vuoteen.

Helsingissä asuessaan Mannerin perhe pystyi syömällä pitämään kurissa sen, mitä maa-artisokkaviljelmä tuotti.

Maallemuuton yksi ajatus oli, että viljelyä voisi laajentaa. Hehtaarin tontista reilu kolmannes on nyt maa-artisokalla. Enemmänkin olisi, jos läheltä löytyisi sopivaa maata.

Maa-artisokasta on tullut Mannerille lähes sivuelinkeino.

Maa-artisokka on samantapainen kasvi kuin peruna, sillä se kasvaa edellisen vuoden mukulasta. Mutta toisin kuin peruna, maa-artisokan mukula talvehtii maassa.

Syksyllä Manner jättää kasvustosta muutaman rivin seuraavan vuoden siemeneksi. Keväällä hän nostaa mukulat ja istuttaa harventaen uusiin riveihin.

Koska vanhan navetan vintillä on reilusti jäljellä olkea ja heinää, Manner on levittänyt harjupenkkien päälle paksun heinäkatteen.

Mukuloiden istutus sujuu kätevästi perunanistutuskoneella.

Vettä läpäisevä savimaa soveltuu maa-artisokalle hyvin. Manner on salaojittanut peltonsa, joten kuivana kesänä hän pystyy pumppaamaan salaojien kautta vettä kasvustolle läheisestä joesta. Sadekesänä ojat torjuvat liikaa märkyyttä, jolle maa-artisokka on herkkä.

Normaalina vuonna maa-artisokka kukkii pari, kolme viikkoa syyskuun alussa. Kun kukinta lakkaa, mukulat alkavat kasvaa. Sadonkorjuu ajoittuu lokakuun lopulle ja jatkuu jopa tammikuulle, jos maa ei jäädy.

Manner niittää kasvuston poikki joko viikatteella tai niittokoneella sen mukaan, kuinka isoa tilausta hän korjaa. Alkusyksystä mukulat ovat tiukasti kiinni varressa, mutta marras-joulukuussa pystyy ajamaan penkin auki jyrsimen auralla ja keräämään mukulat.

Manner myy satoaan eteläsuomalaisiin ravintoloihin. Ne saavat maa-artisokkansa yleensä tiistaiaamuisin, kun Manner on toimittanut viikonloppuna korjaamansa sadon maanantaina Kouvolan kylmäkuljetusterminaaliin.

Maa-artisokan pitkät varret Manner kompostoi lannoitteeksi. Joinakin vuosina hän on murskannut ne puutarhasilppurilla ja tehnyt tynnyreihin säilörehua kanoille. Mannerilla on nimittäin vanhassa tallissa pieni parinkymmenen kanan kanala, missä hän säilyttää Jussilan kanta -maatiaiskanarotua.

"Maa-artisokka olisi ollut hyvä kasvi varsinkin pula-aikaan, koska sen varsisatoa voi käyttää eläinten ruuaksi. Lehdissä on valkuaista", Manner tietää.

Maa-artisokan käsittelyjätteen eli särkyneet mukulat Manner pesee betonimyllyllä tai pienet erät käsin. Sitten hän kypsentää ne mehumaijan höyryosassa ja ajaa soseeksi paseerauslaitteella.

"Italialaiset tekevät samanlaisella koneella tomaattisosetta. Se jauhaa kolmesataa kiloa sosetta tunnissa", Manner osoittaa konetta, joka seisoo odottamassa tuvan nurkassa vanhan höyläpenkin alla.

Soseen Manner pakastaa myöhempään käyttöön. Soseeseen voi lisätä vähän askorbiini- tai sitruunahappoa, jos ei halua, että se tummuu.

Maa-artisokka kasvaa hyvin Etelä-Suomessa. Kun Ranskassa hehtaarisato on noin 50 tonnia, Manner on päässyt 45 tonnin laskennalliseen satoon, mikä on suurempi kuin ammattiviljelijöiden perunasato.

Tuottajahinnoista harrastajaviljelijä ei mielellään puhu, vaan kertoo määrittävänsä hinnan seuraamalla Ranskan, Tanskan, tukkujen ja kauppojen hintoja.

Suomessa kaupan hinta on 10–20 euroa kilolta, mistä tuottaja saattaa saada puolet. Ranskassa tuottajahinta on viitisen euroa ja Tanskassa vain euron, sillä siellä maa-artisokkaa viljellään paljon teollisuudelle.

"Mukulan koko ja muoto vaikuttavat. Keittiömestarit haluavat just tietyn muotoisia. Tärkeintä on tuoreus: maa-artisokan pitää olla kova eikä se saa olla lähtenyt tummumaan. Eli logistiikan on oltava kunnossa."

Maa-artisokan lisäksi Mannerilla riittää käsillä tekemistä myös polttopuissa ja vanhojen rakennusten ylläpidossa. Niinpä tavoitteena on koneellistaa maa-artisokan viljely kokonaan ja samalla lisätä sitä.

Manner on koulutukseltaan elintarviketieteiden maisteri ja erikoistunut leipätaikinoiden raskeihin. Hänet tunnetaan muun muassa sataprosenttisen kauraleivän kehittäjänä.

Nykyisin Manner toimii elintarvikeyritysten tuotekehittäjänä ja konsulttina oman yrityksensä kautta. Maa-artisokkaan ja maatiaiskanoihin perehtyminen tukee hänen varsinaista työtään, sillä raaka-aineiden tunteminen auttaa tuotteiden ja prosessien suunnittelussa.

"Esimerkiksi maa-artisokassa on entsyymi, joka tummentaa sitä. Sen toiminnan estäminen on avainasia juureksen käsittelyssä, mutta entsyymiä voisi myös hyödyntää."

"Tai maatiaiskanan munat: niiden vispautuvuus on ihan erilainen kuin hybridikanojen munien.

Yksi asiakas tekee kakkupohjia, joissa aiemmin käytettiin vispausemulgaattoria. Kun muutettiin pikkuisen kanojen ruokintaa, saatiin munat vispautumaan ilman emulgaattoria. Se on hyvä, sillä lisäaineettomuus on päivän sana", Manner toteaa.

Mannerin mielestä Suomessa pitäisi etsiä viljelyyn sellaisia kasveja, joiden kilohinta on yli euron.

"Peltojen pitäisi olla fiksummassa käytössä kuin ylijäämäohralla. Kuten vaikka kauralla, härkäpavulla tai erikoisjuureksilla niin kuin maa-artisokka."

Esimerkiksi maa-artisokkaa tuodaan Suomeen tuhansia kiloja, mutta virta voisi kulkea toiseenkin suuntaan.