Koulujen sulkeminen eriarvoistaa lapsia ja aikuisia entisestään

Mielipide

31.3.202019:09

Kolumni

Sari Hyvärinen

Kukapa olisi uskonut, että kolmas maailmansota taistellaan virusta vastaan. Jokaisella meistä on oma leiviskänsä tässä, oli se sitten valtiotasoisten päätösten teko, kotona pysyttely tai muiden hengistä huolehtiminen.

Omaan osuuteeni kuuluvat kotona opiskelevat ylä- ja alakoululainen sekä päivähoidon johdon vahvalla suosituksella kotosalla oleva viisivuotias. Sekä tietysti työt, oman yrityksen kuviot ja kotitöiden loppumaton tulva.

Meillä onneksi yhdessä elämisen arki on hitsautunut vahvaksi jo aiempien elämänkokemusten myötä. Moni on ensimmäistä kertaa elämässään näin pitkään yhdessä, tai yksin. Melkoinen kasvukokemus.

Jokainen lapsi kaipaa poikkeustilanteessa erityistä huomiota. Aktiiviset opettajat suoltavat Wilma-tuuttiini kymmeniä viestejä päivittäin. Tieto työn tulospalkasta kylmettää, asiakkaiden pelot ja epävarmuudet pitää kohdata lämmöllä. Välillä iskee epäilys, kuinka paljon omasta lähteestä riittää ammennettavaksi ja tuntee itsensä pohjattoman riittämättömäksi.

”Nyt kun sinulla on enemmän aikaa” -alkuiset webinaarit saavat veekäyräni nousemaan silmänräpäyksessä. Omaa aikaa saa, jos jaksaa herätä ennen kukonlaulua tai pysyä valveilla viimeisenä nukahtaneen lapsen jälkeen. Tällöinkin on huono omatunto tekemättömistä tehtävistä.

Tunnen hienoista vertailun tarvetta lapsettomia kohtaan. Heille tämä tarkoittaa kenties enemmän etätöitä, mutta ei lähes tuplaantunutta ruokalaskua, keskeytyksiä työpalavereihin ja asiakaspuheluihin tai pelon kouraisua aina kun kuulee jonkun lapsista yskäisevän.

Kahden vanhemman perheissä voi toivottavasti vuorotella lasten kanssa, kotitöissä tai sen rauhoittavan metsälenkin tekemisessä. Yksinhuoltajien usein muutenkin löyhä tukiverkko on nyt passitettu karanteeniin. Kun harteilla on ennestään enemmän kuin jaksaisi, tilanne voi tuntua ylivoimaiselta. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää helposti tehtävälistan hännille.

Vielä enemmän minua huolestuttavat kaikki ne lapset, joiden päivän ainoa lämmin ateria saattoi olla koululounas. Joiden vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa Wilma-viestit. Koulutehtäviä ei pysty tekemään, kun netti ei toimi tai laitteita ei ole. Niitä perheitä, joissa pandemia tarkoittaa loman, ehkä ryyppyputken alkua. Kun kuviot palaavat ennalleen joskus, opiskelun kirimisessä on valtava työ. Muiden vaikutusten purkamisesta puhumattakaan.

Koulun sulkeminen oli viisasta. Mutta se eriarvoistaa niin aikuisia kuin lapsiakin entisestään. Toivotan elämäniloa, mielenlujuutta ja hyvinvointia, ihan meille kaikille.

Kirjoittaja on äiti, työntekijä ja yrittäjä, joka pyrkii hoitamaan oman leiviskänsä kunnialla.