Viholliset lähellämme

Mielipide

4.2.201710:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, jouduttiin ulkomaalaisomistusta vapauttamaan. Monen mielestä liikaa.

Sulo Aittoniemi (smp) hersytteli eduskunnassa, miten saksalaiset valtaavat ja aitaavat Suomen rannat. Eteläkarjalainen Suna Kymäläinen (sd.) on päässyt jo kahdesti eduskuntaan vastustamalla venäläisten maanostoja.

Vihreiden mielestä venäläinen vähemmistöomistus Fennovoiman ydinvoimalassa on kansallinen turvallisuusuhka. Tuontisähkön varassa eläminen kuulemma ei ole.

Edellinen eduskunta huolestui puolustusvoimiemme kouluttamien kaksoiskansalaisten ryntäämisestä Syyrian sisällissotaan.

Silloinen puolustusministeri Carl Haglund (rkp) lupasi ottaa näiltä sotilaspassin pois. Markus Mustajärvi (vas.) epäili, ettei Isis-taistelijaa paljon hillitse, jos häneltä otetaan Suomen armeijan korpraalinjämät pois.

Turvallisuusviranomaiset heräsivät hiljalleen uuteen maailmanjärjestykseen. Ainakin kahdessa ministeriössä tutkitaan nyt mahdollisuuksia tehdä kaksoiskansalaisista vajaavaltaisia kansalaisia.

Kohta Suomessa kaksoiskansalainen voi olla ministeri mutta ei ministeriön virkamies.

Nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) haluaa keinoja ”pienten vihreiden miesten” eli tunnuksettomien taistelijoiden havaitsemiseksi. Suomeksi sanottuna ministeri käynnistää desanttijahdin.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) ei halua poliittista erityisavustajaa. Berner haluaa kuulemma säilyttää toimintakykynsä.

Osoittiko liikenneselvityksen näyttävä kariutuminen erityistä toimintakykyä? Kokenut politrukki olisi kenties saanut ministerin hiukan heilahtamaan osakeyhtiöuskostaan.

Poliittisen erityisavustajan keskeisiin tehtäviin kuuluu johdatella päällikkönsä kovalle maalle, kun ministeriön virkamiehet ovat juonineet kokemattoman ministerin pyörryksiin.

Ministeri Esko Rekola (sit.) ei aikoinaan tarvinnut poliittista erityisavustajaa, koska hän tunsi entisenä kansliapäällikkönä kaikki virkamiesten temput näitä paremmin.