Vanhan raudan pauloissa

Lähipiiri suhtautuu Heikki Liuhasen maamoottoriharrastukseen varovaisen positiivisesti. ”Ehkä naisväkikin tykkää vanhoista moottoreista. He eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen”, kolmen tyttären isä uskoo. Antti savolainen 

Mitkään lääkkeet eivät tepsi, kun aikuinen mies hurahtaa vanhoihin moottoreihin. Muuramelainen Heikki Liuhanen, 50, omistaa roppakaupalla rautaisia leluja.

Viisi vuotta sitten Liuhanen huomasi aamukahvia juodessaan lehdessä ilmoituksen, jossa myytiin ikivanhaa maamoottoria. Sellainen oli hankittava vaimon pienestä vastustelusta huolimatta. ”Soitin myyjälle ja lähdin siltä istumalta tekemään kauppoja”, Liuhanen muistelee pikaista ostopäätöstään.

Ennen vanhaan maamoottoria käytettiin maaseudulla muun muassa puimakoneen ja jauhomyllyn voimanlähteenä, mutta nykyisin ne ovat harrastus- ja keräilykohteita. Liuhanen pitää veteraanikoneiden rassailua terapeuttisena.

”Tämä ei ole mikään ompelukone vaan kunnon äijälaite. Kun iso mäntä alkaa jytkyttää, koko tanner tömisee ja pärekatto heiluu. Ei tarvitse soittaa metallimusiikkia”, veistelee Olympia-merkkisen maamoottorin onnellinen omistaja.

Liuhasen pihasta löytyy myös vuoden 1922 T-mallin Ford, kaksi vanhaa ukrainalaista Dnepr-sivuvaunua sekä museorekisteröity kuplavolkkari. Liuhanen ei osaa nimetä järkevää syytä innostukselleen. ”Ehkä miehellä vaan pitää olla vanhaa rautaa ympärillä. Siinä on hyvä olla raha kiinni.”

Koneharrastuksella on myös sosiaalinen merkitys. Moottorien säksätys on houkutellut Liuhasen pihamaalle tarkkakorvaisia naapurinmiehiä. Sitten miehet puhuvat vanhoista rakkineista romanttiseen sävyyn.

”Jos käynnistän lauantai-iltana 60-luvulla valmistetun moottorisahan, niin muutama naapuri on hetkessä paikalla. Uuden sahan ääni ei kiinnosta ketään”, Liuhanen vertaa.

Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät 9.–11.7. Oulaisissa.

www.wanhawoima.fi