Suomen on linjattava oma EU-visionsa

Keskustelu EU:sta on meillä varsin rajallista. Viime aikoina on peistä taitettu oikeastaan vain EU:n elvytysrahoista ja budjetista . Pidämme unionia jonkinlaisena rahanjako­automaattina, kaikki on hyvin, jos saamme puhtaita euroja enemmän kuin maksamme Brysseliin.

Tämänkaltainen lähtökohta on kapea ja rajoittunut. On katsottava EU:n kokonaisuutta, se on lähes koko Länsi-Eurooppa, siellä liikutaan vapaasti, siellä on yhteinen raha. Kun Suomi liittyi unioniin vuoden 1995 alussa, oli jo silloin selvää, että Suomi on nettomaksaja. Jos emme saa talouskasvua liikkeelle, vaivumme pian nettosaajaksi.

EU-kriittisyys ei tarkoita, että siitä olisi erottava. Päinvastoin, unionia on kehitettävä entistä paremmaksi. EU ei ole mikään helppo ratkaisu millekään jäsenmaalle, ei Suomelle, eikä muille.

Kansalaisille EU näyttäytyy julkisuudessa, milloin käyrinä kurkkuina, milloin tervan käytön kieltona. Hyvää tarkoittavat pikkupäätökset ja median vääntämät uutiset ovat EU:n surma. Kesä- ja talviaikapelleily ei sovi aikuisten maailmaan.

Vuodesta vuoteen jauhetaan samoja asioita, eikä päätöksiä saada aikaisiksi. Ongelmat tunnetaan ja niihin on löydettävissä ratkaisuja.

Hötöisistä puheista on päästävä konkreettisiin päätöksiin. Vaarana on, että EU:sta tulee uusi YK. Kansalaisten luottamuksen saaminen ja ylläpitäminen vaatii uskottavia päätöksiä ja toimia. Tämä vaatimus kohdistuu komissioon ja myös parlamenttiin. Komission ei pidä hamuta lisää valtaa, vaan sen on syytä keskittyä olennaisiin teemoihin.

Maksut ja päätösvalta ovat keskeinen ase jäsenyyttä vastaan. Vastustajien mielestä päätösvalta on otettava takaisin Brysselistä. Tämä on kaunis lause ilman mitään realismia. Vastustajien argumentit eivät ole tätä päivää.

Maailma on niin kietoutunut yhteen, ettemme selviä ilman jäsenyyttä. Jos eroa haluavat toimisivat rehellisesti, he tekisivät arvion eron vaikutuksista ja kustannuksista. Tätä emme ole nähneet. Puheet pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisesta korvaamaan EU on pelkkää sirkus­hattaraa, se mahdollisuus loppui Nordek-hankkeen kaatumiseen.

Koronapaketti kiihdytti EU- vastaisuutta, ja joitakin tähän asti myönteisesti ajattelevia on alkanut empiä nykymenoa. Vastustajien mielestä ero EU:sta ja eurosta olisi ratkaisu Suomen ongelmiin. Valitettavasti tosimaailma on erilainen, se on nähty jo Brexit-prosessissa.

Suomen perustelut EU:hun liittymiselle olivat taloudellisia, poliittisia ja turvallisuuspoliit­tisia. Samaan aikaan 1990-luvun alussa oli myös Naton ovi auki, mutta sinne ei poliittinen johto uskaltanut mennä. Näillä mennään, on kulunut sanonta, mutta se sopii hyvin tähän tilanteeseen.

Kun Suomi liittyi euroon, kuviteltiin, että osaamme elää sen kanssa, toisin on käynyt. Euro toi vakautta ja alhaiset korot, mutta talouspolitiikassa ei ole päästy euroaikaan, puhumattakaan työmarkkinapolitiikassa.

Jäsenmaat tekevät päätöksiä Brysselissä, mutta niiden toimeenpano pääkaupungeissa on aivan toinen juttu. Tarvitaan jämäkkää otetta päätöksen­tekoon ja niiden toteuttamiseen. EU on hyvä tekosyy heikolle politiikalle.

EU:sta on tulossa – samalla tavoin kuin Neuvostoliitosta aikoinaan – sisäpolitiikan väline. Toivottavasti ei sorruta YYA-aikaisiin puheenvuoroihin.

Tähän asti Saksan ja Ranskan valtiojohto on esittänyt erilaisia EU:n kehittämisvisioita. Paavo Lipposen aikoinaan esittämä linjaus, että halutaan olla siellä, missä päätetään asioista, on edelleen hyvä, mutta sitä on tarkennettava.

Jos Sanna Marin haluaa olla merkittävä pääministeri, on hänellä oltava realistinen kuva unionista. Vaarana on, häntä viedään kuin litran mittaa. Hän tarvitsee selkeän tiekartan sellaiseen EU:n, joka vastaa Suomen tarpeita.

Hallitus on jo muutaman vuoden ajan tilannut strategisia tutkimuksia. Olisi odottanut, että selvitettäviä teemoja olisi ensi vuonna ollut Suomen linjaukset Euroopan unionin kehitykseen. Myös globalisaatio on entistä haastavammassa vaiheessa. Tarvitaan selkeitä, lyhyitä ja realistisia näkemyksiä, joihin voi perustaa poliittisen päätöksenteon.

Hallituksen ja maamme poliittisen johdon ei pidä jättää EU-teemaa vastustajille. Puolustuksesta on käytävä aktiiviseen toimintaan. Mukana oleminen vahvistaa Suomen asemaa ja antaa turvaa ja vakautta. Siitä on pidettävä kiinni.

Maailma on muotoutumassa uudestaan. USA ja Kiina ovat suurvaltoja, Venäjä pyrkii mukaan peliin. Jos EU ei saa rivejään kuntoon, vaarana on murskautuminen suurten välissä. Tarvitaan yhtenäinen EU ja sille tarvitaan selkeät mandaatit asioiden hoitamiseen.

Brexit on vienyt jo ihan tarpeeksi aikaa ja resursseja, on aika keskittyä jo muihin asioihin. Jos Puola ja Unkari eivät halua noudattaa yhteisiä sääntöjä, annetaan heidän lähteä.

Jos Puola ja Unkari eivät halua noudattaa yhteisiä sääntöjä, annetaan heidän lähteä.