Talvien leudontuessa Suomen lintukanta monipuolistuu – muutos ei ole yksinomaan hyvästä

Teeri on täydellisesti sopeutunut Suomen ­talveen. Lyhyt talvipäivä sujuu koivun silmuja ja oksankärkiä syöden ja yö vietetään ­kylmältä ja pedoilta suojaavassa lumikiepissä. Kuva: Markus Varesvuo

Talven leudontumisessa on voittajia ja häviäjiä, kertoo tutkija Aleksi Lehikoinen. Hän toimii intendenttinä lintujentutkimuksen osastolla Helsingin Luonnontieteellisellä keskusmuseolla, Luomuksella.

Leudontuvat talvet vaikuttavat joidenkin lintulajien talvehtimiseen, toisilla muutos näkyy levinneisyys- ja pesimismuutoksina. Tutkimustiedon mukaan ainakin osalle linnuista leudot talvet ovat hyödyllisiä.

”Esimerkiksi monille eteläisille lajeille, kuten vesilinnuista isokoskelolle, telkälle, tukkasotkalle, laulujoutsenelle ja uivelolle avoinna pysyvät vesistöt tarjoavat uusia talvehtimisalueita.”

Myös mustarastas on yhä yleisempi talvehtija, jonka pesimäkanta on myös runsastumaan päin.

Lajien runsastumistrendi näkyi Ahvenanmaalla jo 2000-luvun alussa ja viime vuosikymmenellä rintama on siirtynyt kohti koillista Varsinaissuomen ja Uudenmaan rannikoille.

Mustarastas on esimerkki eteläisestä lajista, joka on levinnyt pikkuhiljaa yhä pohjoisemmaksi. Kuva: Stiina Hovi

Monien lajien levinneisyys ja pesimismuutokset näkyvät Lehikoisen, sekä Raimo Virkkalan ja Risto A. Väisäsen tekemästä Suomen maalintulajien tiheyssiirtymät -tutkimuksesta, jossa siirtymiä ja niiden nopeuksia on arvioitu linjalaskentojen avulla.

”Monet lajit hyötyvät myös ­talviruokinnasta, sillä talviruokinta antaa urbaaneille lajeille samanlaista signaalia kuin lämpenevä ilmasto. Se kuitenkin auttaa lintujen hengissä pysymiseen ja siten monien lajien kannat saattavat olla aiempaa korkeampia”.

Lintukannat ovat siirtyneet ­pohjoisemmaksi leutojen talvien myötä. Tutkimusten mukaan hyvä esimerkki on esimerkiksi tukkasotka, jotka runsastuvat Suomessa, mutta vähenevät Sveitsissä ja Ranskassa. Pohjoiseen muutossa on myös ongelmia.

”Tukkasotkat ovat aiemmin talvehtineet keski­eurooppalaisilla vanhoilla suojelualueilla ja kun linnut jäävät talvehtimaan Suomeen, ne saattavat jäädä alueille, joissa niillä ei välttämättä ole suojelua”.

Lehikoinen pitää trendiä haastavana ja toivoo, että nämä muutokset otettaisiin paremmin huomioon tulevaisuudessa. ”Pitäisi harkita, kuinka nämä lintujen uudet talvehtimisalueet otetaan huomioon suunniteltaessa esimerkiksi tuulivoimala­hankkeita tai mahdollisten öljyonnettomuuksien torjunnassa”, hän pohtii.

Riekko on esimerkki pohjoisesta lajista, jonka elinalue on vetäytynyt yhä pohjoisemmaksi. !970-luvulla riekkoja esiintyi vielä eteläisessä Suomessakin. Kuva: Stiina Hovi

Toinen tutkimuksissa esiin tullut muutos liittyy leudon talven vaikutus paikka- ja osittaismuuttajien lajien levittäytymisnopeuksiin. Lehikoinen selittää ilmastonmuutoksesta aiheutuvan rytminmuutoksen syytä.

”Suomessa talvehtivien lintujen pesimäaikainen levinneisyys siirtyy nopeammin kuin muuttolintujen levinneisyys. Tämä viittaa siihen, että nämä linnut, jotka talvehtivat täällä, kokevat ilmastonmuutoksen voimakkaampana, kuin muuttolinnut, koska etelämpänä ilmasto ei muutu niin radikaalisti kuin täällä”.

Vielä Suomessa ei ole havaittu kokonaan kadonneita pesimälajeja. Monta kotimaista lintua on kuitenkin uhanalaisten listalla ja näiden lintujen tilanne näyttää vain huonontuvan. Se huolestuttaa Lehikoista.

”Tunturipöllön, tunturikiurun ja kiljuhanhen osalta tilanne on tukala. Myös isolokkien ja allihaahkojen talvehtijamäärät ovat vähentyneet Itämeren alueella viime vuosikymmeninä, koska lajien talvehtimisalueen painopiste on siirtynyt kohti pohjoista.”

Monille tuttu riekko on muuttanut yhä suppeampiin oloihin ilmastonmuutoksen myötä. 1970-luvulla riekkoja esiintyi vielä Etelä-Suomea myöten.

”Lajimääräisesti isossa koko maailman kuvassa Suomi on nettovoittaja, koska tänne saapuu enemmän eteläisiä lajeja, kuin mitä häviää. Suomeen on levittäytynyt kymmenkunta uutta pesimälajia viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana”, tutkija kertoo.

Lehikoinen luettelee jalohaikaran, virta- ja sitruunavästäräkin, pussitiaisen, ruokosirkkalinnun, viiksitimalin, pähkinänakkelin ja tulipäähippiäisen, jotka pesivät tänä kesänä Suomessa ensimmäistä kertaa kahdella paikkakunnalla.

”Jo etelämpänä Eurooppaa tilanne voi kuitenkin olla toinen lajien siirtyessä yhä pohjoisemmaksi – häviäjiä voi olla enemmän kuin voittajia.”

Meillä myös 1950-luvulla alkaneet soiden ojittamiset ovat osaltaan sysänneet lintuja kohti Pohjois-Suomea.

Osa linnuista selviää talvesta ruokavarastojensa turvin. Kuvassa kuukkeli kerää juolukoita varastoon. Kuva: Markus Varesvuo

Tutkijat tekevät aktiivista työtä etsien ratkaisuja ja keinoja lintujen elossa selviämiseen ja kotimaassa pysymiseen. Lehikoinen katsoo tulevaisuuteen toiveikkain mielin.

”Ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan lieventää erilaisilla maankäytön muutoksilla. Se liittyy oleellisesti soiden hyötykäyttöön, maatalouteen ja metsäteollisuuden aloihin. Nyt jo tehdään tulevaisuuden kannalta hyviä päätöksiä, kuten se, että turvetuotantoa ollaan hitaasti ajamassa alaspäin. Se parantaa suolintujen ja luonnon tilannetta”.

Elinympäristöjen ennallistamistoimilla on myös merkitystä. Esimerkiksi Sotka- ja Helmi- hankkeissa kunnostetaan ja luodaan kosteikoita yhteistyössä maanomistajien ja metsästysseurojen kanssa, sekä tehostetaan vieraspetojen, minkin ja supikoiran pyyntiä linnuston suojelemiseksi.

”Paljon on vielä tehtävää”, Lehikoinen jatkaa.

”Metsäpuolella keskustelu on valitettavasti yhä hyvin polarisoitunutta ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen edistyy hitaasti. Maatalouden ilmastotoimiin liittyy olennaisesti se, miten EU-tuet kohdennetaan varsinaisiin ympäristötoimiin.”

• Avoimien vesistöjen ja leudon talven voittajat: isokoskelo, telkkä, tukkasotka, laulujoutsen, uivelo, alli, mustarastas
• Suomeen siirtyneet uudet pesimälajit: jalohaikara, virta- ja sitruunavästäräkki, pussitiainen, ruokosirkkalintu, pähkinänakkeli, tulipäähippinen ja viiksitimali
• Lumen vähyyden ja suojavärin myötä vaarassa olevat lajit: riekko, kiiruna
• Elinolosuhteiden pienenemisen myötä ­vaarassa olevat ja ravintokilpailun häviäjät: pohjoiset linnut kuten tunturipöllö, helmipöllö, tunturikiuru, ­hippiäinen ja kiljuhanhi
• Vähentyneet talvehtijat: isolokki, allihaahka