Voimaa virsistä

Joku traktorimies saattaa pellollaan hyräillä: ”Hän hyisen hallan häätää / Ja viljan vartuttaa.”

Joku emäntä jaksaa herätä lypsylle aamu toisensa jälkeen, kun vetoapuna on virsi: ”Tule kanssani, Herra Jeesus / Tule, siunaa päivän työ.”

Tänä vuonna on esillä juhlavuottaan viettävä Martti Luther. Kannattaa huomata sekin, että hän loi kansankieliset ja helposti yhdessä laulettavat virret nimeään kantavan kirkon tärkeäksi elementiksi. Luther kirjoitti useita virsitekstejä ja tunnetuimman niistä (Enkeli taivaan) lasten leikkilaulun sävelmään.

Lauluntekijöiden jykevälle isähahmolle myös pop-laulajat ovat velkaa.

Virsiä ja hengellisiä lauluja on Lutherin jälkeen tehty valtavat määrät. Suomalaisen virsikirjan uusi liite on muhkea lisäys entisten 632 virren päälle. Eri artistien virsilevytykset ovat suosittuja. Nuoren Seurakunnan gospel-henkinen veisukirja on jo klassikko.

Kirkon herätysliikkeet ovat huolella muokanneet omien virsiensä kieliasua nykyihmisille ymmärrettävämmiksi: viime vuonna lestadiolaiset uudistivat Siionin laulut, ja tänä vuonna otetaan käyttöön körttien Siionin virsien uudistettu laitos – vaikka virsiuudistukset herättävät aina voimakkaita tunteita ja vastustusta.

Kirkon sisäiset ristiriidat ja ulkoiset uhat eivät juuri hetkauta virsien merkitystä ja suosiota. Moni kokee, että virret ovat aarrearkku, jonka on saanut lahjaksi elämän varhaisina vuosina. Välillä aarre­arkun olemassaolon saattaa suorastaan unohtaa.

Mutta arkun voi ottaa esille milloin tahansa ja sieltä voi nostaa sopivan virren. Virsi tulkitsee tuntoja, lohduttaa ja kantaa, iloitsee ja kiittää.

Vanha virsi yhdistää sukupolvien ketjuun. Se saattaa synnyttää ajatuksen: tämän virren entisilläkään veisaajilla ei ollut aina ihan helppoa, mutta jotenkin he selvisivät.

Eräs Lutherin seuraaja, virsirunoilija Kaija Pispa kirjoittaa uudessa Siionin virressä: ”Me syömme, jos vain riittää / Satoa edelleen / Myös meidät ketjuun liittää / se ikiaikaiseen.”