Lukijalta: Kiistely hömppäheinistä ei ole viljelijän etu – hyöty kasvavasta vilja-alasta valuisi ostajille

Nykyinen tukijärjestelmä antaa viljelijälle mahdollisuuden valita itse esimerkiksi toteuttamiaan ympäristötoimia. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Kenen edun mukaista on väittely viljelijätukien kohdentamisesta? Viljelijän näkökulmasta keskustelu on vain vahingoksi. Ruoan tuottamisen ja niin sanottujen hömppäheinien vastakkainasettelusta hyötyvät vain elintarvikejalostajat ja kauppa. Ymmärtääkseni tukien uusjako ei ole mahdollistakaan, eikä se ainakaan tuota lisätuloja viljelijöille.

Tukijärjestelmä mahdollisuuksineen ja raameineen tulee EU:sta, samoin osa rahoituksesta. Myös tavoitteet ja vaatimukset tuille tulevat maksajilta. Tukea maksetaan siitä, mitä halutaan saada.

Ympäristötuet ovat tärkeä osa maataloutta, niin kansallisena ohjaamisvälineenä kuin viljelijän saamien tukienkin osana. Yhä enemmän puhutaan monimuotoisuudesta, luontokadosta, ilmastonmuutoksesta, resilienssistä, huoltovarmuudesta ja muista asioista, joita voidaan ja halutaan ohjata parempaan suuntaan.

Ympäristön tilaa voidaan parantaa muidenkin tukien ehdoilla. Ne ovat määräävämpiä kuin ympäristötuet, jotka ovat olleet toistaiseksi vapaavalintaisia.

Tärkeänä motiivina itse maanviljelijänä pidän myös vapautta saada viljellä niin kuin itse haluan ja parhaaksi omissa olosuhteissani näen.

Noista kolmesta tekijästä syntyy maatalousyrittäminen, sen kannattavuus ja myös mielekkyys. Viljelijän menestyksen perusta on oman tilansa kannalta parhaiden vaihtoehtojen valitseminen.

Tiloja on monenlaisia: eroa on koossa, sijainnissa kuin myös peltojen ominaisuuksissa. Toisten ansiot tulevat osin tilan ulkopuolelta ja toiset taas työllistävät ulkopuolisia työntekijöitä. Näiden väliin mahtuu monenlaista maatalousyrittämistä.

Siksi ihmettelen, miksi viljelijät lähtevät syyllistämään toisia viljelijöitä heidän tavastaan viljellä ja hoitaa maataan. Jos viljelyä halutaan ohjata tai pakottaa ruoan tuottamiseen ympäristötukia poistamalla, se tarkoittaa käytännössä tukien leikkaamista. Viljanviljelyn peltoala tulee kasvamaan. Vaikka viljasato ei määrällisesti ehkä kasva samassa suhteessa, sekin lisää tuotantoa ja alentaa viljasta saamaamme hintaa.

Ruoan tuotannon ohjaaminen on kaikille valtioille tärkeää, niin EU:ssa kuin muuallakin. Päättäjät valitsevat tavat, joilla kansalaisten ruoan saanti turvataan ympäristöpaineiden alla. Me viljelijät olemme entistäkin enemmän samassa asemassa kuin muutkin yrittäjät: taistelemme kannattavuudessa yhteiskunnan antamien raamien, asiakkaiden ja kuluttajien toiveiden sekä meillä ominaisien hankalien sääolosuhteisen armoilla.

Antti Kaasalainen

Huittinen