Yliö: Kun Yhdysvallat perääntyy, Afrikka tarjoaa mallin – ja suomalaisen maaseudun on syytä tarttua siihen

Suomen kehitysyhteistyöhankkeena toteutettu kastelujärjestelmä Sambiassa. Kuvituskuva. Kuva: Julien Adam / ulkoministeriö

Addis Abebassa Afrikan johtajat eivät pyytäneet armoa. He tarjosivat suunnitelman. Viesti on yksinkertainen ja kovaa tekoa: jos rahoitus ja kumppanuudet järjestetään, Afrikka rakentaa vihreän kasvun polun, joka vahvistaa ruokaturvaa, energiariippumattomuutta ja työllisyyttä – rikkomatta omia ekosysteemejään.

Yhdysvaltojen vetäydyttyä ilmastositoumuksista tämä on enemmän kuin puhetta: se on kutsu kumppanuuteen.

Miten tämä vaikuttaa suomalaisiin viljelijöihin, metsänomistajiin ja maaseutuyrittäjiin?

Maailman vilja-, energia- ja lannoitemarkkinat reagoivat suoraan siihen, onnistuuko Afrikka. Kun Sahel kuivuu, Loimaalla hinta heilahtaa. Kun Itä-Afrikan satama on veden alla, Uudessakaupungissa toimitus viivästyy.

Kun kuivuutta kestävät siemenet, kastelu, varastointi ja paikallinen sähkö tuotetaan Afrikassa kestävästi, globaalit hintapiikit loivenevat ja logistiikka toimii. Se on hyvä uutinen suomalaiselle viljelijälle, metsänomistajalle ja maaseutuyrittäjälle.

Afrikan johtajat esittävät kahta asiaa yhtä aikaa.

Ensinnäkin he vaativat oikeudenmukaista rahoitusta: ilmastonmuutoksen seuraukset osuvat maihin, jotka ovat saastuttaneet vähiten, mutta maksavat lainarahasta kalleinta korkoa.

Toiseksi he lupasivat omaa tekemistä: paikallista tutkimusta, startupeja ja 1 000 konkreettista ilmastoratkaisua maatalouteen, energiaan ja infrastruktuuriin jo tällä vuosikymmenellä. Tavoite on kova, mutta realistinen: teollistua vihreästi – ilman metsäkatoa ja kivihiilen ansaa.

Tässä on meille paikka. Suomalainen maaseutuosaaminen on juuri sitä, mitä tarvitaan: täsmäviljely, sää- ja satopalvelut, kuivaus- ja varastotekniikka, biokaasua lannasta ja jätteistä, hiiltä sitovat viljelykierrot, metsänhoidon digipalvelut, energiatehokas kylmäketju ja kyläverkkotasoinen aurinko- ja tuulienergian varastointi.

Kun nämä yhdistetään paikalliseen tietoon ja omistajuuteen Afrikassa, syntyy ratkaisuja, jotka kestävät – ja markkinoita, joille suomalainen pk-yritys voi kasvaa.

Mikä on Suomen ja EU:n järkiratkaisu?

Tehdään rahasta vaikutusta, ei otsikoita. Julkinen euro on vahvimmillaan, kun se vähentää riskiä ja houkuttelee yksityisen pääoman mukaan. Takaukset, kestävyyskriteereihin sidotut lainat ja pitkäaikaiset ostosopimukset vihreälle sähkölle, kasteluteknologialle tai kylmäketjulle muuttavat pilotit skaalaksi. Tämä edellyttää, että rahoitus virtaa maaseudulle asti eikä jää pääkaupunkien virastoihin.

Panostetaan ruokaturvan perusasioihin. Vesi, maa ja varasto ratkaisevat sadon. Ilmastoviisas maatalous – vedenhallinta, maaperän suojelu, siemenet, varastointi ja säävakuutukset – on tehokkain tapa vähentää hinnanvaihtelua myös Suomessa. Jokainen Afrikan pellolla säästetty kilo hävikkiä tasaa maailman markkinoita enemmän kuin yksikään hätälaiva.

Kohdellaan ilmastopanostusta turvallisuutena. Kun Afrikan vihreä teollistuminen etenee, vähenevät myös konfliktien ja hallitsemattoman muuttoliikkeen juurisyyt. Vakaa naapurusto on Euroopalle halvin vakuutus. Siksi rahoituskanavien pitää olla ennustettavia ja pitkäjänteisiä – hanke kerrallaan -malli ei riitä.

Miltä tämä näyttää maaseudun arjessa?

Viljelijälle se tarjoaa tasaisemmat maailmanmarkkinat, vähemmän raaka-aine- ja lannoiteshokkeja sekä paremman neuvotteluaseman teollisuuden ja kaupan kanssa.

Metsänomistaja saa kysyntää kestäville tuotteille, energiaturvaa paikallisessa lämpö- ja sähköntuotannossa sekä vakaamman investointiympäristön.

Pk-yritykselle se avaa uusia vientimarkkinoita ja kumppanuuksia. Kyse ei ole lahjahankkeista vaan kannattavasta liiketoiminnasta, jossa suomalainen teknologia ratkaisee afrikkalaisen asiakkaan ongelmaa.

Kunnille ja osuuskunnille se tarjoaa mahdollisuuden rakentaa omia energia- ja biohankkeita, jotka tuottavat kassavirtaa ja luovat työpaikkoja.

On reilua auttaa niitä, joita ilmastonmuutos kurittaa eniten. Mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Tämä on arvoketjujen riskienhallintaa ja maaseudun tulevaisuutta.

Kun Afrikka onnistuu, suomalainen kylmäkuivuri käy vähemmillä paniikeilla, rehu ja sähkö hinnoitellaan vähemmällä volatiliteetilla ja nuorelle yrittäjälle on tilaa investoida.

Siksi meidän kannattaa tehdä kolme lupausta: Emme holhoa, vaan kumppanoimme. Paikallinen omistajuus, naisten ja nuorten rooli ja osaamisen siirto ovat ehtoja pitkäikäiselle hankkeelle.

Emme rakenna projekteja, vaan markkinoita. Tuloksena pitää olla liiketoimintaa, joka jatkuu ilman apurahaa.

Emme katoa kahdessa vuodessa. Pitkäjänteisyys on luottamusta – ja luottamus on pääomaa.

Yhdysvallat voi kääntää selkänsä. Suomen ei pidä. Meillä on kyky ja syy olla eturivissä: maatalouden, metsän ja maaseutuyrittäjyyden osaaminen, jota maailma tarvitsee.

Kun tartumme Afrikan tarjoamaan malliin, emme vain tee oikeaa – teemme myös viisasta. Vähemmän shokkeja, enemmän vakautta, paremmat markkinat. Se on maaseudun tulevaisuutta nimensä mukaisesti.

Lassi Murto

ohjelmakoordinaattori