Bisnesnerot ovat Suomessa harvassa, mutta aina voi lohduttautua vaikkapa halveksumalla viisikymppisiä

Yli viisikymppisten kohtelu työelämässä puhuttaa laajasti. Ikäsyrjintä on monissa firmoissa arkipäivää ja liian monen toimitusjohtajan mielestä yli viisikymppisten paikka on kortistossa tai kiikkustuolissa. Kuva: Carolina Husu

”Olin rekrytoimassa kokenutta myyntipäällikköä. Toimitusjohtaja ilmoitti, ettei yli 50-vuotiasta palkata.” ”Yli 55-vuotiaat ovat ongelmajätettä, sanoi eräs kollega kahvitunnilla.”

Edellä on kaksi lainausta Helsingin Sanomien jutusta (13.10). Tympeä ja kapeakatseinen syrjintä on Suomessa tietyillä aloilla ja tietyissä firmoissa täyttä totta, mutta ei tietenkään kaikissa. Silti väitän, että liian usein suomalaisia firmoja johdetaan päin helvettiä. Ja siitä on toimitusjohtaja vastuussa.

Sama viesti toistuu tutkimuksissa. Prosessit osataan, kunnianhimoa tai kykyä innostaa ei ole.

Juuri nämä sähköaudilla kiitävät ja sykemittari sormessa seuraavaan nollapalaveriin ja puolimaratonille liihottavat bisnesleijonat eivät edes historiallisten nollakorkojen aikana saaneet synnytettyä Suomeen muuta kuin 15 vuoden taloustaantuman. Kuka 45-vuotias sitoutuu sielullaan firmaan ja työntekoon, jos yritysjohto halveksuu viisi vuotta vanhempia työntekijöitä?

Mitä viisikymppisen pitäisi heistä siis ajatella? Kansanedustaja Jani Mäkelä (ps.) puki (HS 10.9.) omat ajatuksensa jo sanoiksi. Hän ei pidä suomalaisia johtajia yhtään minään. Kieltämättä melko terävä kannanotto, ei siinä mitään, eikä ihan vailla pohjaa.

Moni iso pamppu tietenkin suuttui Mäkelän lausunnosta ja totuuden kuulemisesta, eikä vähiten Eteläranta. Petteri Orpo joutui taas selittelemään että mitäs me täällä hallituksessa yhden jänkkä-Janin kommenteille voimme, kätkee ehkä sydämeensä haukut tai ei kätke.

Mutta katsotaan tuloksia tältä vuosituhannelta: Sonera osti Saksasta ilmaa, Stora Enso amerikkalaisia paperikoneita, maailman paras kännykkäfirma tekohengitettiin saattohoitoon, Talvivaara onnistui menemään konkurssiin ja pilaamaan luontoa. Noin esimerkiksi.

Entä millaisia innovaatiota näiden yli viisikymppisiä halveksuvien toimitusjohtajien firmoissa on saatu aikaan?

Suomen tunnetuin keksintö maailmalla on äitiyspakkaus. Hienoa, mutta se on vain pahvilaatikko täynnä veronmaksajien piikkiin ulkomailta haalittua tavaraa. Kakkosinnovaatio? Astiankuivauskaappi. Eli kaappi, joka ei tiputa vettä kaappiin vaan tiskipöydälle. Aikamoista neroutta. Korvavalo? Ei edes naurata.

Monesti kärkäs lehdistö ei ole johtamisasioissa sen kummempi. 15 vuotta maakuntalehdistö on keskittynyt itkemään ensin paperin hintaa ja Ylen tekstiuutisoinnin laajuutta, sitten Postin hinnoittelua. Ei puhettakaan, että olisi tehty yhteistyötä digitaalisessa kehittämisessä. Lopputuloksena lähes kaikilla menee enemmän tai vähemmän kehnosti, ja ratkaisu on aina sama: vähennetään ilmestymispäiviä, mutta pyydetään sama raha asiakkailta.

Iso kuva sen sijaan on kristallinkirkas: Ylen sijaan amerikkalaiset veivät yleisön ja rahat.

Kokonaan toinen asia on jakeluverkosto. Lähes koko maan kattava verkosto myytiin muutamalla hassulla miljoonalla Postille. Wolt puolestaan teki toisin, rakensi sovelluksen ja tyhjästä verkoston, teki poskettomia tappioita mutta myös Suomen suurimmat yrityskaupat, miljardeilla.

Suomen kolmanneksi innovaatioksi voisikin nimetä – hiukan kieli poskessa – ns. Fortumin tai Finnairin bonarit. Keksinnön keskeiset pääperiaatteet ovat ensinnäkin miljarditappiot osakkeenomistajille ja veronmaksajille. Toiseksi, tappioista johtaja kuittaa itselleen miljoonien bonukset.

Tällaisissa yrityksissä johto rahastaa, esiintyy Talouselämän kannessa, paahtaa sarjaepäonnistumisten jälkeen menemään, valittaa ikuisesti henkilöstön sivukuluista, veroista ja vasemmistosta ja Sanna Marinista, mutta anelee kuitenkin yhteiskunnan tukiaisia, neuvoo muita ja irvailee viisikymppisille.

Meillä maanmatosilla, 50-vuotiailla, ei ole samoja etuuksia. Olemme liian monen toimitusjohtajan silmissä sitä itseään, ongelmajätettä.

Niin kuin olet sinäkin pian, arvon ikäsyrjintään syyllistyvä nk. businessvelho.

Korjattu kirjoitusvirhe 17.10 klo 15.15.