Amerikan vuosista tuli käänteen tekeviä: "En ollut ymmärtänyt aiemmin, miten hyvä tilanne meillä Suomessa on"

Mielipide

16.12.201821:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Marjavaarojen joulutunnelma syntyy kukista, punaisesta liinasta, kauniista kattauksesta ja jouluverhosta. Kukkakimppu on floristimestari Pirjo Kopin käsialaa. 

Sanna Marjavaara laittaa jouluksi teeripaistin. 

Marjavaaroilla syödään ­yleensä aatonaattona kala-ateria, aattoaamuna riisipuuro ja tuoretta pullaa ja iltapäivällä päivällinen paisteineen. 

Teeri on tullut Risti­järveltä, missä Pieti Marjavaara käy metsällä ystävänsä luona. 

Sanna Marjavaaran tapaa vapaapäivänä usein espoolaistalon keittiöstä kokkaamasta. Ruoka on hänelle mieluisa harrastus, ja hän haluaa jakaa kokemuksiaan muillekin.

Ansiotyötään Sanna Marjavaara tekee tiedeasiantuntijana Suomen Akatemiassa. Hän on väitellyt mitokondrioista ja ollut tutkijana Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Suomessa.

"Minulla on mielenkiintoinen työ Suomen Akatemiassa, ja ruokabloggaus on siitä ihan erillään. Aloitin bloggaamisen seitsemän vuotta sitten harrastuksena, ja sellaisena se on pysynytkin."

Sannan missiona on edistää sesongin mukaisten raaka-aineiden käyttöä ja kertoa riistan ja oman palstan sadon käytöstä.

Asuminen Amerikassa osoittautui monella tavalla käänteen tekeväksi Marjavaarojen elämässä. Perheen ensimmäinen lapsi sai alkunsa siellä, Pieti Marjavaara aloitti metsästysharrastuksen ja Sanna palstaviljelyn.

Amerikassa kirkastui myös, miten hyvää ruokaa meillä Suomessa on.

"Viljelin siellä noin aarin kokoista palstaa, ja siinä oli omat haasteensa. Ensimmäisenä vuonna ei esimerkiksi saatu perunoita, kun en tajunnut, mitä koloradonkuoriaisen kanssa olisi pitänyt tehdä", Sanna kertoo.

"Kananmunista kaikki varoittelivat, sillä jenkeissä noin 90 prosentissa munia oli salmonellaa. Ei voinut maistella kakkutaikinaa. En ollut ymmärtänyt aiemmin, miten hyvä tilanne meillä Suomessa on, kun munissa ei ole ollenkaan salmonellaa."

"Luomumaito siellä vastasi meidän normaalimaitoamme, samoin luomuliha. Amerikassa käytetään antibiootteja ja hormoneja normaalissa tuotannossa toisin kuin meillä."

Lapsuudessaan lahtelainen Sanna vietti kaikki kesät, lomat ja joulut Iitissä, missä oli vanhempien kotitilat. Siellä on nykyisin myös heidän käytössään oleva mökki. Sanna Marjavaara sanookin, että hänen juurensa ovat Iitissä.

"Isä ja vaari myös metsästivät. Meillä lähes kaikki liha oli riistaa, vain joskus ostettiin kanaa tai possua."

Kun Marjavaarat vuonna 2004 palasivat Amerikasta, Pieti Marjavaara jatkoi metsästysharrastustaan Iitissä. Sanna perusti kasvimaan sekä mökille että palstalle Espooseen.

"Olen sen verran ruuan harrastaja, että näen vaivaa sen eteen, että tiedän, mistä ruoka tulee."

Marjavaaran perhe saa kasvimaalta sipulit, porkkanat ja punajuuret lähes koko vuodeksi. Mehut ja hillot Sanna keittää itse ja lihaa tulee, kun Pieti käy metsällä.

Olohuoneessa kököttävät iso pakastinkaappi ja pieni arkkupakastin, keittiössä on kolmas. Hyvänä marja- ja sienivuonna Sanna vie osan sadosta isänsä pakastimeen ja kellariin Lahteen.

"Eniten kaipaan kaupunkiasunnossa kylmäsäilytystilaa."

Kaikkea pitää olla saatavilla koko ajan. Sitä ajatusta Sanna Marjavaara vastustaa.

Perheeseen ei juurikaan osteta tomaattia ja kurkkua talvella. Punajuurisalaattia syödään muulloinkin kuin jouluna ja omia perunoita keitetään läpi talven, vaikka niiden kuori kuivan kesän takia halkeileekin.

"Jos lapsilta kysyy, niin vien sesonkiajattelun arjessa liian pitkälle", Sanna nauraa.

Ennen blogin perustamista Sanna kokosi ruokaohjeitaan keittokirjaksi sukulai­sille. Aloittaessaan bloggaamisen Sauvajyväsenä hän sai nopeasti paljon seuraajia.

"Euroakaan en ole blogiini laittanut. Olen vain dokumentoinut meidän tavallista elämää."

Sannasta tuntuu vieraalta ajatus jonkun ruuan tekemisestä vain blogia varten. Häntä nauratti, kun kuuli erään bloggarin valittavan, että joutuu aina syömään kylmää ruokaa. "Meidän ruoka ei jäähdy sen takia, että se pitäisi ensin kuvata. En piperrä enkä pursottele."

Sannan blogin teema onkin keskinkertaisuuden ylistys. "Elämässä on niin paljon kaikkea huippua. Pitää olla huippututkija ja huippukoulu, mutta kuitenkin suurin osa elämästä on ihan tavallista arkea, keskinkertaista. Ja just se on hienoa."

Yleensä Sanna postaa blogiinsa uuden tarinan kerran viikossa. Hän räiskäisee kuvat puhelimella, ei stailaa eikä käsittele niitä.

"Mun juttu on resepti, tieto ja osaaminen. Jollain muulla se on kuvat."

Marjavaarojen olohuoneessa seisoo korkea kaappi täynnä astioita. Sanna myöntää olevansa astiahullu. Pöytäliinojakin on vaikka muille jakaa.

Kirjahyllyssä silmään pistää nimi River Cottage. Se on paikka Englannin maaseudulla, missä kokki Hugh Fearnley-Whittingstall pitää ruokakursseja harrastelijoille. Sanna on osallistunut sellaiselle ja oppinut muun muassa täydellisen piirakkataikinan teon.

"Olen aina vihannut suolaisen piirakkataikinan tekemistä. Mutta pelkästään tämän reseptin takia kannatti matkustaa Englantiin kurssille."

Neljän päivän kurssi koostui kasvis-, kala-, liha- ja leivontapäivästä. Mukana oli monentasoisia harrastajia, muun muassa mies, jolle vaimo oli 30 avioliittovuoden jälkeen ilmoittanut, että nyt on sinun vuorosi kokata.

"Opin siellä tekemään muun muassa hirven kielen uudella tavalla."

Vaikka somessa esiintyy vihapuhetta, Sannan blogiin sellaista ei ole osunut. Ei yhden yhtä negatiivista kommenttia.

"Vähän aikaa sitten blogiini tuli miljoona käyntiä täyteen. Olen siitä aika ylpeä, etenkin kun en ole mukana missään kaupallisessa toiminnassa."

Sanna seuraa Blogspotin analytiikasta, kuinka moni katsoo kirjoituksia ja mitä ja mistä katsoo. "Viikon viiden kärjestä näkee hyvin sesongit. Esimerkiksi jouluna rusinasoppa nousee aina kärkeen ja elokuussa, kun kyyhkystys alkaa, niin katsotaan kyyhkyreseptejä. Pientä hirvenpaistia on katsottu montakymmentätuhatta kertaa."

Koska Sanna ei kokkaa mitään pelkästään blogiaan varten, hänen joulureseptinsäkin ilmestyvät aina joulun jälkeen. Tämä vuosi on poikkeus: Sanna teki jouluaterian ennakkoon Kantrin lukijoille.

sauvajyvanen.blogspot.com