Mitä särkemisen jälkeen?
2.3.202201:00
Kun opiskelin metsätieteitä 2000-luvun alussa, Venäjästä piirtyi kuva monien mahdollisuuksien maana.
Venäjä oli Suomen suuri kauppakumppani ja loppumattomien metsävarojen maa. Metsäalan tulevaisuuden osaajan kannattaisi osata venäjän kieltä. Valtava maa herätti myös mielenkiintoa sen kulttuuria ja luonnonihmeitä kohtaan.
Opiskelijat järjestivät yhteistyössä yliopiston ja venäläisten kumppaneiden kanssa opintoretkiä muun muassa Karjalan ja Komin tasavaltoihin.
Nälkä kasvoi matkustaessa. Kolusin reissuillani Venäjää Siperian rautateitä pitkin Baikaljärvelle saakka ja tartuin tarjolle tulleeseen harjoittelupaikkaan Altain vuoristoseudulla.
Puhuttiin jopa suomalaisista sellutehdasinvestoinneista. Suunnitelmiakin tehtiin, mutta toteuttamatta jäivät.
Öljyn hintaa seurailevat suhdannepomput ja arvaamaton tempoilu puun vientitullien kanssa osoittivat Venäjän olevan arvaamaton paikka toimia. Yritykset saivat huomata, että Putinin sana merkitsee enemmän kuin markkinatalous ja vakaus. Sahan sinne pystyi vielä tekemään, mutta ei miljardin euron selluinvestointia sentään.
Viimeistään vuonna 2014 Krimin valtaamisesta alkanut pakotteiden ja vastapakotteiden kierre käänsi tunnelman kokonaan. Kasvu muuttui kutistumiseksi. Harva yritys enää lisäsi toimintaansa Venäjällä, vaikka kauppa ja kanssakäyminen osin jatkuivatkin.
Nyt hyökkäys Ukrainaan näyttäisi repivän nämäkin yhteydet kerralla irti. Maasta toiseen muuttaneet joutuvat valitsemaan puolensa.
Toivon, että sota ja suhteiden katkeaminen jäävät lyhyeksi välivaiheeksi. Muuten on vaarana syntyä suljetun diktatuurin umpiossa kasvanut sukupolvi. Surullista olisi suomalaisillekin, jos naapurimaahan tutustumisen mahdollisuus katkeaisi iäksi.
Tavalla tai toisella ihmisten pitäisi päästä jatkamaan rakentamista siitä, mistä Putin alkoi särkeä. Kellään ei ole vielä mitään aavistusta, miten tähän päästään kaiken särkemisen yhä jatkuessa.
Se on selvää, että hyvät suhteet edellyttävät vastapuolen kunnioittamista. Nujerretusta ja alistetusta on paha löytää ystävää.
En tarkoita tietenkään, että nyt pitäisi hyssytellä ja hyvitellä Putinia mielettömän hyökkäyssodan riehuessa, vaan sitä, että pidetään erossa suhtautuminen Venäjän nykyjohtoon ja venäläisiin.
Vaikka Putinin hyökkäys Ukrainaan ei saa laajaa kannatusta Venäjällä, moni venäläinen jakaa varmasti Putinin näkemykset länsimaiden ylimielisyydestä ja kaksinaamaisuudesta: Muiden maiden asioihin on puututtu demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä kun se itselle sattuu sopimaan. Toisaalla rikkeitä ja hirmuhallintoja on katsottu läpi sormien.
Pahaa verta voi ruokkia myös läntisten talousihanteiden tuputtaminen rahoituksen ehtona.
Venäläiset – sen enempää kuin ukrainalaisetkaan – eivät ehkä halua jatkossakaan sellaista taloutta, jossa luonnonvarat, maat ja metsät myydään eniten tarjoaville sijoittajille.
Viholliskuvia ei kannata omin toimin ruokkia yhtään enempää. Parasta olisi, jos venäläiset päättäisivät Putinin aikakauden itse.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
