Ammattikalastajan ja konekuskin täytyy olla luonnon ystävä – työskentely keskellä ei mitään vaatii henkistä kanttia, jota kaikilla ei ole
Moni luonnon ihme jää toimistotyöläiseltä näkemättä, kun päätteen ääressä paahdetaan kahdeksasta neljään.
Suota ennallistava kaivuriyrittäjä näkee työssään paljon hirviä, poroja ja metsäkanalintuja. Kuva: Timo HeikkalaKun puut menettävät ruskan värittämät lehtensä ja pimeys tunkeutuu arkiaamuihin, tuntuu varsin mukavalta jäädä kotiin etätöihin.
Ei tarvitse lähteä ynseään säähän tarpomaan kohti työpaikkaa peläten, riittääkö heijastimissa tehoa havahduttamaan aamu-uniset autoilijat.
Todellisuudessa lokakuun loppu ei tunnu ulkona lainkaan niin synkältä kuin ikkunasta näyttää.
Syksyn vaihtuminen talveen on kiehtovaa aikaa: Yöpakkanen muodostaa järven pintaan riitteen, joka kantaa kävyt, mutta ei vielä kärppää. Ensilumi muuttaa kaiken hetkessä valoisaksi.
Moni luonnon ihme jää toimistotyöläiseltä näkemättä, kun päätteen ääressä paahdetaan kahdeksasta neljään – koko valoisa aika päivästä.
Olen viime aikoina miettinyt heitä, jotka työskentelevät luonnon keskellä.
Toimittajana olen päässyt seuraamaan muun muassa suotutkijan, valtakunnan metsien inventoijan ja ammattikalastajan työpäivää. Viimeksi mainitulle ammattikunnalle nostan erityisesti hattua, sillä he huhkivat luonnon armoilla ympäri vuoden.
Valtaosa tutkijoista kerää aineistonsa maastossa sulan maan aikaan. Talvikaudeksi he katoavat kammioihinsa analysoimaan tuloksia ja kirjoittamaan johtopäätöksiä.
Luonnon hyväksi tehdään paljon järjestöissä, mutta valtaosin toimistossa istuen: kirjoitetaan vetoomuksia ja lausuntoja, suunnitellaan somekampanjoita, kokoustetaan ja pidetään yhteyttä sidosryhmiin.
Pakko arvostaa Sini Saarelan kaltaisia aktivisteja, jotka omasta mukavuudestaan tinkien vastustavat esimerkiksi arktista öljynporausta Jäämerellä.
Tässä kuussa pääsin seuraamaan suo-ojia tukkivan kaivinkoneyrittäjän työtä. Oli mukava kuulla käytännön hommia tekevän ihmisen näkökulma ennallistamiseen, josta tavallisesti ääneen pääsevät poliitikot ja asiantuntijat.
Luonnosta elantonsa saavat ovat usein mitä suuremmissa määrin myös luonnon ystäviä.
Luonnon äärellä ympäri vuoden töitä tekevät myös esimerkiksi metsäkoneenkuljettajat.
Nykyaikaisia metsäkoneita mainostetaan toimistojen veroisiksi työpaikoiksi. On lämmitys, ilmastointi, radio ja maastotietokone.
Työ metsän keskellä vaatii kuitenkin henkistä kanttia, jota kaikilla ei ole. Metsäkoulujen opettajat ovat jo vuosia puhuneet, että yhä harvempi nuori suostuu lähtemään päiväkausiksi työmaille keskelle ei mitään.
Luonnosta elantonsa saavat ovat usein mitä suuremmissa määrin myös luonnon ystäviä. He näkevät ne aamusumut ja auringonnousut, jotka ruuduntuijottelijoilta jäävät näkemättä. Työkavereina ovat hirvet, ketut, linnut ja oravat, joskus harvinaisemmatkin metsän asukit.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
