Puuseppiä melkein syntyessään

Seiskaluokkalaiset Kalle Iskala (vas.) ja Konsta Keskitalo kehittelivät talosängyn, jolle on kysyntää ympäri Suomen. 

Mööpelin verstaana toimii Kalle Iskalan kodin autotalli. 

Jos Seinäjoella näkee sirkkeliä tai puutavaraa kuljettavan jopon, se on todennäköisesti matkalla Kalle Iskalan perheen autotalliin. Paikka toimii Iskalan ja tämän parhaan kaverin, Konsta Keskitalon, perustaman puusepänliike Mööpelin verstaana.

Kummallakin on ikää 13 vuotta, mutta polkupyörällä hoituvassa logistiikassa on kyse muustakin kuin iästä johtuvasta pakosta.

”Ympäristöasiat ovat meille tärkeitä, ja sen vuoksi jaamme käyntikorttejakin tarkoin harkiten. Jokainen jakamatta jäävä kortti säästää luontoa”, Keskitalo selittää.

”Oli surullinen näky, kun messuilla puolet jakamistamme käyntikorteista lojui lattioilla. Se on myös meille huonoa mainosta, ja onnistunut mainonta on firmalle hyvin tärkeää. Me keskitymme markkinoinnissa sosiaaliseen mediaan.”

Messuilla Keskitalo tarkoittaa Habitarea, Suomen suurinta sisustusalan tapahtumaa, jonne Mööpeli sai kutsun. Nuoret yrittäjät esittelivät firmaansa myös Seinäjoen käsityömessuilla lokakuussa.

”Keväällä Facebook-sivullamme oli noin kaksisataa tykkääjää, nyt yli 3 500. Nuori ikä on tavaramerkkimme, ja sitä myös korostamme”, Keskitalo sanoo.

Mittatilaustyönä huonekaluja valmistava Mööpeli aloitti virallisesti toimintansa tämän vuoden maaliskuussa, sillä 4H-yrityksen perustamisessa alaikäraja on 13 vuotta. Pojat ovat kuitenkin nikkaroineet tuotteita myyntiin jo viiden vuoden ajan.

”Olemme olleet kavereita eskarista asti”, Iskala sanoo.

”On ihan mahtavaa, että 4H mahdollistaa yrityksen perustamisen näin aikaisin”, hän lisää.

Ensitöikseen kaverukset marssivat Seinäjoen K-Rautaan esittelemään visionsa.

”K-Rauta lähti sponsoriksi ja lahjoitti työkaluja ja materiaalia, joilla saimme tehtyä ensimmäisen tuotteen. Myimme sen ja ostimme lisää tarvikkeita. Olemme tehneet aika paljon investointeja, mutta nyt saamme nostettua jo palkkaakin”, Keskitalo kertoo.

Tällä hetkellä kysyntä ylittää tarjonnan. Se johtuu Mööpelin hittituotteesta, talosängystä, jonka prototyyppi syntyi keväällä asiakkaan toiveesta; Iskala ja Keskitalo vain kehittelivät siitä omien sanojensa mukaan vielä paremman.

Suosion räjähdyksen myötä kädet loppuivat kesken. Apuun tuli henkilöstöpalveluyritys Smile, joka palkkasi Mööpeliin kesätyöntekijän. Pestiin valikoitui Iskalan ja Keskitalon ystävä Aatu Väisänen, jolle on riittänyt työtä kesän jälkeenkin.

”Siten saimme tuotannon tuplattua. Nykyään pystymme maksamaan Aatun palkan itse, ja hän on saanut ostettua sillä muun muassa jopon ja vaatteita”, Keskitalo kertoo.

Kun kaksikko puhuu yrityksestään, äänessä kuuluu pidättelemätön ylpeys. Vanhemmat ja sukulaiset saavat avusta kiitosta, mutta selväksi tulee, että kyse on vain taustatuesta.

Iskala ja Keskitalo vastaavat firmastaan itse: He hoitavat kaiken tuotekehittelystä kirjanpitoon, ja kaikki mikä kestää jopon päällä, kuljetetaan itse. Turhia titteleitä firmassa ei ole, vaan kumpikin tekee tasapuolisesti kaikkea − mitä nyt Iskala ehkä hieman enemmän kirjanpitoa, Keskitalo puolestaan markkinointia.

Sisustusmarkkinoilla Mööpeli on otettu kunnioituksella vastaan, ja nuoret yrittäjät kiittelevät myös koulusta saamaansa tukea.

”Kun meidän piti anoa Habitaren ajaksi poissaololupaa, opettaja toivotti samantien onnea messuille”, Keskitalo kertoo.

Mööpelin valmistamia talosänkyjä on postitettu Seinäjoelta ympäri Suomea, ja kyselyitä on tullut satoja. Nuoret nikkarit eivät ota tilauksia vastaan enempää kuin pystyvät tekemään, joten työn alla on yleensä vain muutama sänky kerrallaan. Yhden tekemiseen menee pari päivää.

”Sarjatuotantoon emme lähde. Kaikki tehdään käsin”, Keskitalo huomauttaa.

Mööpelin tuotteiden materiaalina on puu, ja pinnat viimeistellään myrkyttömällä maalilla.

”Jos joku löytää tuotteistamme myrkkyjä, lupaamme tehdä uuden”, Keskitalo vakuuttaa.

Mööpelin kalusteet on suunniteltu tukeviksi. Lelulaatikon päälle uskaltaa hypätä aikuinenkin, ja talosängyn harjanteessa voi kiipeillä luottavaisin mielin.

”Tämä on testattu niin, että meitä oli neljä 60-kiloista vetämässä tässä leukaa”, yrittäjät kertovat kiivetessään katonharjalle.

Metsänomistajien poikina Keskitalo ja Iskala korostavat useaan kertaan, miten tärkeää uusiutuvan raaka-aineen käyttö heille on. Kesälomalla he istuttivat Iskalan perheen maille parituhatta kuusentainta.

”Tiedämme, mistä raaka-aine tulee. Meidän isoisoisämme ovat istuttaneet puita, minkä ansiosta meillä on nyt rakennusmateriaalia. Nyt me istutamme uutta materiaalia, jotta jälkipolvet voivat tulevaisuudessa tehdä vaikka hyllyjä”, Keskitalo sanoo.

Tulevaisuuden varalle kaveruksilla ei ole tarkkaan piirrettyjä suunnitelmia, mutta puusepän koulutus siintää molempien mielessä. He myös näkevät oman firman tuovan töitä aikuisiälläkin.

”Tällä hetkellä koulu on ykkösjuttu ja yritys enemmänkin harrastus”, Iskala sanoo.

Yrittäjät aloittivat tänä syksynä vasta seiskaluokan, ja bisnes pyörii koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin. Silloin verstaalla saattaa vierähtää aikaa kellon ympäri.

”Työ on niin mukavaa, että 14 tuntia tuntuu parilta tunnilta”, Keskitalo kuvailee.

Vapaa-aikaakin jää, ja se kuluu urheilun lisäksi kaupungilla. Siellä tie vie usein rautakauppaan. Kotiin palatessa jopon päällä keikkuu uusia rakennustarvikkeita.