Päiväkodit ovat usein mainettaan parempia
18.4.201802:00
Jos muodostaa mielikuvansa päiväkodeista pelkästään iltapäivälehtien kirjoittamien juttujen perusteella, päiväkotien voisi luulla olevan helvetin esikartanoita.
Alle kouluikäiset lapset mätkivät toisiaan vahingoittamistarkoituksessa lapioilla päähän, karkailevat, kihomadot ja täit kihisevät pipoissa sekä pöksyissä ja hoitajia ei ole missään. Uskokaa pois, todellisuus on tarua ihmeellisempää ja meidän lasten kohdalla ainakin iltapäivälehtien juttuihin verrattuna rutkasti positiivisempaan suuntaan.
Oma otantani on toki pieni, vain kaksi päiväkotia ja vieläpä ruuhka-Suomen ulkopuolella. Näissä päiväkodeissa olen kuitenkin saanut seurata henkilökuntaa, joka on töissä rakkaudesta lapsiin ja lasten kanssa puuhailuun.
Lienee sanomattakin selvää, että minusta kunnissa sekä yksityisellä sektorilla pitäisi tehdä arvovalinta ja korottaa lastenhoidon parissa työskentelevien palkkaa. Tämän lisäksi hoitajamitoitukseen pitäisi puuttua. Vanha virsi, mutta jota pitää laulaa, jotta vallitseva tilanne ei unohdu.
Viime aikoina esillä on ollut varhaiskasvatuslaki. Lakiin halutaan kirjata, että yliopistosta valmistuneiden lastentarhanopettajien osuutta henkilöstöstä pitäisi lisätä ja ammattikoulusta valmistuneiden hoitajien osuutta supistaa.
Hieno kirjaus, mutta vallitsevat olosuhteet huomioiden tuntuu lähes mahdottomalta toteuttaa. Lastentarhanopettajien virta muille aloille kehnon palkan ja pätkätöiden takia on vuolas.
Ja miksi siellä hoitotyössä edes tarvittaisiin lisää yliopistokoulutusta saaneita lastentarhaopettajia, kunhan saataisiin vain lisää käsipareja, saattaa jostain nurkkapöydästä kuulua.
Lapset eli tulevat sukupolvet ovat arvokkain pääomamme. Pääoman tuottokyvystä olisi suotavaa pitää hyvää huolta ja tässä tapauksessa se tarkoittaa varhaiskasvatukseen erikoistuneiden koulutettujen ihmisten läsnäoloa jo pienestä pitäen lasten lähellä.
Mitä vaikeammista kotioloista lapsi tulee päiväksi tai illaksi päiväkotiin, sitä tärkeämpää on, että paikalla on henkilökunta, jolla on taitoa antaa pienelle ihmiselle hyviä eväitä.
Vein omia lapsiani tässä eräänä päivänä hoitoon. Samaan aikaan toinen ryhmä lapsia oli jo pukemassa ja valmistautumassa ulkoiluun. Eräs toisen ryhmän lapsista tuntui äkäiseltä, mikään ei mennyt mieleisesti, kurahousut olivat huonot ja sadetakki vetoketjulla, vaikka napit olisivat olleet paremmat.
Kun olin saanut omat tulevaisuuden toivot aloittamaan päivän touhut ja järjestelin vielä kuravaatteita naulakkoon, oli tämä äkäinen lapsi saanut purettua pahaa oloaan. Pahan olon purkautuminen edistyi taitavan varhaiskasvattajan ansiosta, joka osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset, osasi kuunnella, osasi olla hoputtamatta.
Pahan mielen oli aiheuttanut isän ikävä, jota mitä ilmeisimmin eroperheessä asuva lapsi ei ollut tavannut pitkään aikaan. Lastentarhanopettaja jäi halaamaan itkevää lasta päiväkodin eteiseen, kun minä lähdin jatkamaan matkaa.
Hän ei halannut, koska hänellä oli korkeakoulutus. Mutta tilannetajua ja eväitä lapseen kohtaamiseen hänellä oli varmasti paljon koulutuksensa ansiosta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
