Nato-jäsenyys, korona, käännytyslaki: suomalaiset puolueet ovat taipuneet yhteistyöhön vain pakon edessä
Velkaantumiskierteen katkaisemiseksi tarvittaisiin hallituksen ja opposition pitkäaikainen sopimus, kirjoittaa ministeri Seppo Kääriäinen kolumnissaan.
19.8.202418:30
Politiikassa haetaan vähiten ristivetoa aiheuttavaa ratkaisua, kompromissia.
Kaava toimii hallituksen sisällä. Orpon hallituksessa kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja RKP löytävät toisensa. Oppositiossa yhteiseloa ei juuri ole. Oppositiopuolueet kilvoittelevat jopa keskenään vastustamisen iskevyydestä.
Toki on toivottava, että Orpon hallitus onnistuisi toistakymmentä vuotta jatkuneen talouden alavireen kääntämisessä niin, että yhteiskunnan näivettymiskierre voidaan välttää.
Hallituksen ja opposition rajan ylittämiseen ei ole isoissa asioissa tarvittu kompromissihakuisuutta: koronakamppailu, Ukrainan tukeminen, Nato-jäsenyys, hävittäjähankinta, puolustusmäärärahojen nostaminen ja käännytyslaki ovat esimerkkejä lähimenneisyyden yhteisymmärryksestä.
Pakko – ja vain pakko – on ajanut laajaan yhteistyöhön. Kansallinen turvallisuus yhdistää.
Näinä päivinä eduskuntaryhmät paukuttelevat kesäkokouksissaan tuttuja loosunkeja ensi vuoden budjetista. Niiden kaava on roolien mukainen: hallituspuolueet puolustavat leikkausesityksiään, oppositiopuolueet lyttäävät hallituksen aikeet.
Hallituksen sopeutus- ja leikkausesitykset herättävät kiivaan ottelun. Eduskunnan syksyisistä budjettikeskusteluista tulee yhtä ilotulitusta. Oma iso kysymyksensä, mitä tapahtuu syksyn ja talven työehtosopimusneuvotteluissa. Tunnelmat vaikuttavat kevään jäljiltä tulehtuneilta.
Hallituksen ja opposition meneillään oleva yhteenotto on parlamentaarisen demokratian mukaista perinteistä meininkiä: vastuu maan asioista on eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivalla hallituksella, jonka politiikan oppositiovoimat kyseenalaistavat. Näin jolkotellaan huhtikuun 2027 eduskuntavaaleihin asti.
Mutta miten on kevään 2027 jälkeen?
Tuskinpa Orpon hallituspohja ainakaan nykyisellään jatkaa. Eikä ole paluuta viime vaalikauden hallituspohjaan. Uutta haikaillaan.
Eduskuntavaalien tulokset ratkaisevat aikanaan, mikä on mahdollista, mikä ei. Mutta se on selvää, että päälle kaatuvat ongelmat eivät ratkea rutiinisuorituksilla.
Turvallisuuteen, talouteen ja yhteiskunnan sisäiseen kuntoon kohdistuvat ongelmat kasaantuvat.
Hyvinvointivaltion pelastaminen teettää töitä seuraavallakin vuosikymmenellä. Velkaantumiskierteen katkaisemiseksi tarvittaisiin hallituksen ja opposition pitkäaikainen sopimus. Yhteiskunnan ikääntymisen luulisi herättävän muuhunkin kuin soten jalostamiseen.
Yhteiskunnan jakaantumisen vaara on ilmeinen. Ilmastovaatimukset kovenevat. Paineet puolustusmäärärahojen nostolle taitavat kasvaa kohti vuosikymmenen loppua. Itä-Suomen syvenevät vaikeudet ovat olleet jo pitkään kansallinen turvallisuuskysymys. Ja sitten on Ukrainan kysymys kaikkine seurauksineen – ja koko Venäjän politiikka. ”To do”-listaa voi jatkaa.
Kun olosuhteet muuttuvat, kuten nyt on käynyt tai käymässä, myös poliittista konseptia yhteistyökaavailuja myöten on ennakkoluulottomasti muutettava.
Nyt kysytään tulevaisuuteen katsovaa tuoretta yhteistyöhenkeä – vanhojen vastakkainasettelujen sijasta.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
