Kiekko lähtee heitintornista 90 kilometrin tuntivauhdilla. Kaksoiskiekot singotaan ilmaan yhtä aikaa vastakkaisista torneista. Oranssi tussahdus kertoo osumasta. Kuva: Kari Salonen
Miehikkälästä maailmankartalle – ampuja Tommi Takanen tähtää olympialaisiin
Tommi Takanen on Suomen haulikkoampujien kärkeä. Urheilijan elämän tukipilarit ovat läheiset, työ ja jatkuva harjoittelu.
Kuva: Kari Salonen22.6.201920:37
Kiekko ampaisee lentoon B-tornista 90 kilometrin tuntivauhdilla. Se ehtii lentää noin 15 metriä, kun Beretta puhuu. Kiekko hajoaa kappaleiksi, jotka putoavat maahan kymmenien tuhansien kaltaistensa joukkoon.
Ampuja Tommi Takasen suupielessä vilahtaa hymyntapainen. Osuttu on ennenkin.
Takanen, 29, on Suomen kärkeä skeetissä, joka on yksi olympiatasollakin kisattavista haulikkolajeista. Siinä ammutaan radalla savikiekkoja 5x25 kiekon sarjoissa, kahdeksalta eri ampumapaikalta. Laji vaatii täydellistä käden ja silmän yhteispeliä.
Asetta ei saa pitää tähtäysvalmiudessa, vaan se nostetaan silmänräpäyksessä lonkalta vasta, kun kiekko sinkoutuu ilmaan. Maallikko hädin tuskin tajuaa mitä tapahtui, kun laukaus jo kajahtaa ja kohde pirstoutuu.
”Tässä täytyy pystyä pitämään itsensä koko ajan kasassa.”
Tässä täytyy pystyä pitämään itsensä koko ajan kasassa.
Takanen on syntynyt ja kasvanut kaakonkulmalla Miehikkälässä. Aseet tulivat tutuiksi jo pikkupoikana isän ja muiden sukulaisten metsästysharrastuksen myötä. Pikku-Tommi vietti aikaa ampumaradalla katsomassa harjoittelua ja ihastui lajiin. Lisäpontena olivat skeetin Suomen kärkijoukkoja hätyytelleet serkkupojat. Serkkujen isä opetti Takasenkin ampumisen saloihin.
Takanen suoritti metsästyskortin heti 12 vuotta täytettyään. Yhä edelleenkin metsästys on rakas syysharrastus: "Hirviä metsästän enimmäkseen, jonkin verran myös kanalintuja."
Skeetin pariin hän ajautui lähemmäs 18-vuotiaana. Vakavaksi harjoittelu muuttui pari vuotta myöhemmin.
Kisavietti on ollut kova nuoresta lähtien. "Hiihdin lapsena kilpaa, treenasin tavoitteellisesti. Lahjat eivät vain siihen lajiin riittäneet", Takanen hymähtää.
Mutta ammuntaan riittivät. Takanen on voittanut Suomen-mestaruuksia parikin kappaletta ja sijoittunut parhaimmillaan maailmancup-osakilpailussa seitsemänneksi. Se on kova saavutus nuorelta suomalaiselta.
”En silti ole tyytyväinen. Vielä on katse ylemmäs”, Tokion kesäolympialaisiin tähtäävä ampuja sanoo.
”Olin jo Rioon pääsyn tuntumassa. Nyt kamppailen maapaikasta Tokioon. Joukkuetoverini Lari Pesonen on jo Suomelle yhden maapaikan varmistanut, nyt pitäisi saada vielä toinen.”
Ensin maalle hankitaan maapaikka, joka ei ole henkilökohtainen, ja sen jälkeen urheilijoiden kesken karsitaan, kuka pääsee kilpailemaan. Takasen tavoitteena on päästä olympialaisiin näyttökilpailuiden kautta.
Takanen kuuluu Suomen A-maajoukkueeseen. Joukkueessa on viisi muuta miestä ja yksi nainen.
Suomessa asuvien ampujien haasteena on vuodenaikojen vaihtelu, joten harjoittelemaan on lennettävä suotuisampiin olosuhteisiin. Matkapäiviä kertyy 80–100 vuodessa.
Ampuja treenaa läpi vuoden. ”Joulu–huhtikuussa tosin lähinnä etelässä leireillä. Touko–syyskuussa Suomessa pääsee ampumaan hyvissä olosuhteissa, silloin käyn radalla 5–6 kertaa viikossa. Loka–marraskuu on ampumisessa kevyempää aikaa”, Takanen kertoo.
Harjoitusleirejä pidetään talvikaudella Kyproksella, Espanjassa ja Italiassa. Vuosittain tehdään kymmenkunta kisamatkaa, joista puolet suuntautuu ulkomaille.
”Lämpimämpien maiden urheilijoilla on paremmat olosuhteet harjoitella ympäri vuoden. Suomalaisten suurin kompastuskivi on resurssipula. On kallista matkustaa harjoittelemaan kauas. Suurin osa urheilijoista käy päivätöissä elääkseen.”
Takanen itse on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja työskentelee Virolahden ja Miehikkälän kunnilla tilapalvelupäällikkönä.
”Työnantaja on onneksi hyvin joustava, pystyn treenaamaan vaikka päivällä. Teen tunnit toki takaisin, työt on hoidettava.”
Urheileminen ei ole halpaa lystiä. Vuositasolla puhutaan Takasella 20 000–35 000 eurosta. Hän kiittääkin pitkäjänteisiä yhteistyökumppaneitaan: ilman sponsoreita homma ei onnistuisi.
Sponsorien lisäksi noin kolmannes rahoituksesta tulee olympiakomitealta ja Ampumaurheiluliitolta. Loput kustannukset Takanen maksaa omasta pussistaan: ”Kärjistäen voisi sanoa, että mitä paremmin ampuu, sen kalliimmaksi laji tulee, kun pääsee parempiin kisoihin ja kauemmas.”
Kiekot on puristettu kalkkihiekasta. Niiden halkaisija on 110 mm. Kisakiekot sisältävät värijauhetta, jolloin yleisön on helpompi havaita osuma. Kuva: Kari SalonenLeppoisalta vaikuttava Takanen muuttuu radalla urheilijaksi isolla U:lla.
”On urheilijaminä, työminä ja kotiminä. Urheilija-Tommi on paljon määrätietoisempi ja vetäytyvämpi kuin esimerkiksi työ-Tommi. Olen sosiaalisempi urheilukuvioiden ulkopuolella. Rajaan aika tarkasti nämä asiat", Takanen kertoo. "Urheilijapuolta haluan kehittää vielä päättäväisemmäksi. Vaaditaan tiukkaa asennetta: on oltava kova halu kiekon rikkomiseen.”
Takanen työstää korvien väliään urheilupsykologi Niilo Konttisen kanssa säännöllisesti: ”Ollaan Niilon kanssa sovittu, että voin soittaa milloin vain. Kyseessä ei ole mikään hokkuspokkus, vaan käymme läpi yleisiä asioita. On tärkeää, ettei ampuminen ala rasittaa päätä liikaa ja vaikuttaa normaalielämään.”
Takanen peräänkuuluttaa muutenkin mentaalivalmennuksen käyttöä urheilussa. Se voi olla ratkaiseva tekijä menestymisessä. ”Suomessa tätä ei ole ihan vielä ymmärretty. Muiden maiden joukkueilla on järjestään oma urheilupsykologi kisaajien tukena”, Takanen toteaa. "Palikoiden on pysyttävä kasassa, muuten suorituksesta ei tule mitään."
Parhaat haulikkoampujat tulevat tällä hetkellä Italiasta ja Yhdysvalloista. ”He pystyvät sulkemaan pois muun maailman ampumisen ympäriltä, keskittymään täysin siihen”, Takanen valottaa huippujen taustaa. ”He ovat myös paljon kovempia. Suomalaisilla omatunto kolkuttaa, emme uskalla testata sääntöjä ja rajoja. He uskaltavat.”
Urheilijan uraa kannattelevista tukipilareista yksi tärkeimmistä on perheen ja läheisten tuki. Parisuhteessakin vaaditaan rutkasti ymmärrystä puolison urheilu-uran vuoksi.
”On hyvin tärkeää, että vastapuoli on täysillä mukana. Jatkuvaa tukea ja tsemppausta tarvitaan. Miulla on käynyt uskomaton onni, että olen tavannut sellaisen kumppanin", Takanen hehkuttaa. "Hän on vieläpä saanut ampumistanikin eteenpäin. Olen kiitollisuudenvelassa. Toivon että tulevaisuudessa voin korvata kaiken jotenkin.”
Takasen naisystävä on fysioterapeutti. Hän on tehnyt ampujalle muun muassa tarkat harjoitteet kuntosalille.
”Skeet lajina koostuu kolmesta asiasta: silmän ja käden koordinaatiosta, hyvästä reaktiokyvystä sekä tasapainosta ja kehon hallinnasta. Ampumaradan ulkopuolisen harjoittelun on tuettava näitä”, Takanen kertoo.
Fyysistä voimaa ja lihaskuntoa hän hakee kuntosalilta, pallopelit puolestaan kehittävät silmän ja käden yhteistyötä. ”Pelaan salibandya ja sulkapalloa. Lisäksi lenkkeilyllä tulee peruskuntoa ja yleistä terveyden ylläpitoa”, Takanen luettelee. ”Kehon hermotuksen on toimittava kunnolla. Jos elimistö ei ole tasapainossa ja kunnossa, ei ampuminen onnistu.”
On sanomattakin selvää, että urheilijan on syötävä hyvin ja nukuttava riittävästi.
”Normaalilla ruualla mennään. Kisoissa on pidettävä huolta jatkuvasta ravinnonsaannista. Hiilihydraatteja pitää olla, muuten aivot eivät toimi eivätkä sitä kautta myöskään silmät”, Takanen perustelee.
Unen merkitystä ei voi korostaa liikaa: ”Keskushermoston on saatava levätä. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä.”
Tommi Takanen on henkeen ja vereen Miehikkälän poikia. "Täällä on kaunista, rauhallista ja turvallista. Voi harrastaa monipuolisesti ja pääsee luontoon heti kotiovelta." Kuva: Kari SalonenKilpailuiden lähellä on elämän soljuttava mahdollisimman tavallista rataansa, mitään erikoista ei saisi tehdä. Myös rankimmat fyysiset ponnistukset on jätettävä väliin, jotta ne eivät häiritse käden vakautta.
”Aseen nostaminen on todella herkkää touhua”, Takanen selvittää.
Haulikkolajeissa kisataan kelissä kuin kelissä. Ainoastaan kovimmat ukkosmyrskyt voivat keskeyttää kisan ja nekin siksi, ettei rataelektroniikka vaurioituisi.
”Kerran ammuttiin, kun oli alle viisi astetta lämmintä ja satoi räntää. Kylmyys on ehkä pahinta. Tosin noissa kisoissa ammuin ennätykseni: 123 pistettä”, Takanen naurahtaa. Maksimipistemäärä on 125.
Kilpailut ovat yleensä kaksipäiväisiä. Ensimmäisenä päivänä ammutaan peruskilpailun kolme sarjaa ja toisena loput kaksi. Toisena päivänä peruskilpailun kuusi parasta ampuu myös 60 kiekon finaalin. Oleellista on, mitä kisapäivien välissä eli yön aikana tapahtuu: ”Pysyykö mieli kasassa vai analysoiko päänsä puhki.”
”Esimerkiksi 2011 ammuin Lahdessa ensimmäisenä päivänä 70 kiekkoa rikki kolmessa sarjassa, mikä on hyvä tulos. Yöllä kiekot tulivat uniin ja seuraavan päivän ensimmäisessä sarjassa pakka hajosi täysin. Ammuin seitsemän pummia (hutia) yhdessä sarjassa! Viimeiseen sain itseni taas kasattua ja se meni virheittä”, Tommi Takanen muistelee.
Mikä saa urheilijan uurastamaan tinkimättömästi ja tekemään elämässään lajin vaatimat valinnat?
”Mie tykkään kilpailla. Sen takia teen tätä. Aina kun tekeminen on sillä tasolla, että tuntuu hyvältä, menen kisaamaan. Tykkään kun sydän hakkaa ja jännittää. Sitä tunnetta mie haen.”
European Games 21.–30.6. Minsk, Valko-Venäjä. Haulikkolajit kisataan 22.–28.6. välisenä aikana.
Haulikon maailmancup 13.–23.8.2019 Hälvälän ampumaurheilukeskuksessa Hollolassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
