Uusi kalastuslaki vei kalatkin tiskiltä

Uuden kalastuslain tavoitteeksi asetettiin kotimaisen kalan saanti kauppojen hyllyille. Kalastuksen asiantuntijat saivat tahtonsa läpi ja kalastajat jaettiin kaupallisiin ja vapaa-ajan kalastajiin. Kotitarvekalastaja pyyhkäistiin kokonaan ”kartalta”.

Samalla uskottiin, että niin sanotut kaupalliset kalastajat tuovat kalan kauppoihin ja vapaa-ajan kalastajat jäävät harjoittamaan elämyksiä kalojen kanssa palauttamalla saaliin järveen takaisin.

Vapaa-ajan kalastajilta laki kieltää kalanmyynnin kauppoihin, jatkojalostajille ja niin sanotuille kaupallisille kalastajille. Kalaa toki saavat vapaa-ajan kalastajatkin myydä, mutta vain satunnaisesti lähipiirille.

Kaupalliseksi kalastajaksi pääsee, kun rekisteröityy elykeskukseen ja maksaa 30 euron maksun. Samalla syntyy velvoite ilmoittaa saalis kerran kuukaudessa elykeskukselle. Sitten kalatalousasiantuntijat räknäävät yhteen ja verottaja syynää, että kaikki kalat on muutettu rahaksi – veroiksi.

Kuten arvata saattoi, kävi juuri päinvastoin kuin oli lain laatijan toive.

Kaupat eivät saa kalaa hyllyihin, kun kaupallisia kalastajia ei ole riittävästi, ja vaikka olisikin, saaliit eivät ”riitä” kauppoihin asti.

Markkinatalous kun ei ainakaan pienillä sisävesialueilla toimi ja lain myyntirajoitteet tyrmää loputkin.

Lapissa kaupalliset kalastajat eivät myöskään ole saaneet lisää virtaa kalojen tuontiin kauppoihin, vaikka olivat vaatimassa monopolia kalanmyyntiin ja saivat lainlaatijan uskomaan heidän puheisiin. Hiljaa ovat olleet myös lappilaiset kalastuksen asiantuntijat, jotka tukivat voimakkaasti lain läpimenoa.

Lapin vesistöstä suuri osa on alikalastettuja. Tähänkään ongelmaan ei uusi kalastus­laki tuo ratkaisua. Päinvastoin kalanmyynnin rajoittaminen vapaa-ajan kalastajilta pahentaa kalavesien tilaa.