Joku tolkku ruokaeurojen jakoon pitää saada

Tuottajia on jo pitkään huolettanut se, että elintarvikeketjun muut osat näyttävät pärjäävän paljon paremmin kuin maatilat. Erityisesti kaupan yritykset tekevät hyvää tulosta.

Merkittäviä kaupan investointeja muun muassa myymäläverkkoon tehdään huomattavalla omarahoituksella. Se kertoo yleensä, että bisnes on hyvin kannattavaa.

Kukaan ei sen sijaan voi väittää, että maatalous olisi tällä hetkellä kannattavaa. MTT:n kirjanpitoaineiston mukaan esimerkiksi siipikarjatilojen pääoman tuotto vuonna 2013 oli 1,74 prosenttia ja korvaus yrittäjän työlle 4,32 euroa tunnilta.

Maatalousyrittäjät eivät muiden pärjäämistä kadehdi. Tässä vain sattuu olemaan kyseessä kuluttajalta saatavan euron oikeudenmukaisesta jakamisesta elintarvikeketjussa. Miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten!?

Kuluttajien ruokaeurojen jakaantumista ketjussa on vaikea selvittää, koska teollisuuden myyntihinnat kauppaan eivät ole julkisia. Siksi kaupan ja teollisuuden osuuksien määrittely on lähes mahdotonta.

Kananmuna on poikkeus: tiedämme tuottajahinnan, jonka raportoi MMM/Tike kuukausittain. Pakkaamohinta raportoidaan viikoittain EU:lle ja tilastokeskus kerää elintarvikkeiden kuluttajahintoja kuukausittain, siis myös kananmunien.

Tämän vuoden syyskuussa kananmunien veroton tuottajahinta oli 1,02 euroa, pakkaamoiden tukkuhinta 1,38 euroa ja keskimääräinen kuluttajahinta 3,18 euroa kilo (alv 0 prosenttia). Eli kaupan siivu kuluttajan maksamasta eurosta on 57 senttiä. Aika hyvin tuotteesta, jota myydään usein varastorullakoista ja jonka myyntiaika on 28 vuorokautta.

Tuottaja saa samasta eurosta 32 senttiä.

Ihan oma lukunsa ovat luomukananmunat. Niiden tuottajahinta on 2,35 euroa kilolta, siis 1,32 euroa korkeampi kuin tavanomaisten munien. Luomumunien kuluttajakilohinta on sitä vastoin noin 3,30 euroa korkeampi kuin tavanomaisten.

Kaupan lisäkate luomumunissa on siis noin 2,5 kertaa suurempi kuin luomutuottajien. Tämä on aivan käsittämätöntä kun huomioidaan se, että luomutuotannon kustannukset kohdistuvat tuottajalle ja siten myös luomun lisäarvo tehdään tiloilla.

Kotimaisessa maataloudessa tehdään jatkuvasti arvokasta työtä tuotannon kehittämiseksi. Erinomaisina esimerkkeinä ovat salmonellattomat kananmunat ja antibiootiton broilertuotanto, jotka ovat kansainvälisesti poikkeuksellisia saavutuksia.

Maailman parhaasta laadusta pitää saada oikeudenmukainen hinta. Jos nykymenolla jatketaan, tuotanto loppuu Suomesta ja sen jälkeen joudumme syömään heikompitasoista tuontiruokaa.