Vanhan maailman vastaisku

Mikael Pentikäinen Kuva: Jaana Kankaanpää

Tänään perjantaina osa Suomea pysähtyy. Siksi tämäkin lehti tulee moneen kotiin vasta maanantaina.

Ammattiyhdistysliike näyttää voimaa – niin hallitukselle, Etelärannalle kuin omalle väelleen. Samalla voi hieman avittaa SDP:n taivalta.

Mielenilmaus on ymmärrettävä. Hallitus haastoi ammattiyhdistysväkeä tavalla, johon on lähes pakko vastata.

Samalla mielenilmaus on – ainakin symbolisesti – huokaus vanhan maailman järjestövallan puolesta. Aika entinen ei kuitenkaan enää palaa.

Hallitus ei tehnyt ohjelmaansa kiusalla. Se ei kuulu pääministeri Juha Sipilän (kesk.) tyyliin. Hallituksella oli vähän vaihtoehtoja.

Tämä tuli selväksi myös Sipilän poikkeuksellisessa televisiopuheessa. Sen tietävät myös monet ay-liikkeen jäsenet. Siksi rivit monessa liitossa rakoilevat.

Sopimisen tie olisi ollut kaikille mukavampi. Sitä yritettiin parikin kertaa, mutta pannussa ei ollut riittävästi painetta sopimukseen – eikä ollut näköpiirissä, että sitä syntyisi.

Suomen talouden surkeus on kaikkien tiedossa, mutta tiestä parempaan ei ole yhteistä tahtoa. Kun se puuttuu, on mahdoton sopia.

On syytä nähdä, että maailma on muuttunut. Sen kiistäminen on itsepetosta.

Todistamme isojen muutosvoimien vyöryä, jolla on tsunamin voima. Harva asia jää entiselleen.

Globalisaatio on tuonut kilpailun, jonka kenttä on koko maailma. Monen työn voi viedä halvempiin maihin.

Näin myös tapahtuu. Viime viikkoina on luettu, miten esimerkiksi Nanso ja Arabia siirtävät tuotantoaan muualle. Monelta menee leipä.

Tavara ja työvoima liikkuvat eivätkä pääomat tunne rajoja. Epävarmuus on lisääntynyt ja politiikan ja talouden taudit leviävät vauhdilla läpi maailman. Ilmastonmuutos lisää kehityksen arvaamattomuutta.

Internet ja digitalisaatio muuttavat työtä ja mahdollistavat eri tavalla maarajat ylittävän toiminnan. Ne ovat muuttaneet työn sisällön ja monen alan logiikan.

Siksi yritykset kasvavat ja kuihtuvat ennennäkemätöntä vauhtia.

Myös työsuhteet ovat muuttuneet. Harva enää palvelee uransa yhtä työnantajaa. Monen elämässä on pysyvä epävarmuus.

Tärkeä muutos on myös yhteinen valuutta. Euroaikana kilpailukykyä ei voi hakea heikentämällä valuuttaa.

Tupopöytä on voimaton murrosvoimilla. Siinä on mahdoton sopia yksittäisen yrityksen tai työpaikan ongelmia. Notkeus ei riitä.

Uusi maailma vaatii joustavuutta ja työpaikkakohtaista sopimista. Siten voidaan pelastaa ja luoda työpaikkoja. Se ei ymmärrettävästi maistu järjestöille, joilta katoaa valta.

Uudessa maailmassa ei ole helppo menestyä – ei yritysten eikä kansakuntien, varsinkaan pienen ja syrjässä sijaitsevan.

Menestys vaatii kilpailukykyä. Se vaatii yrittäjiä ja yrityksiä, joilla on ideoita ja uskallusta ottaa riskiä sekä hakea kasvua maailmalta.

Sellainen yritys voi luoda työpaikkoja ja tuoda verotuottoja. Kun on verotuloja, on varaa ylläpitää julkisia palveluita. Siksi yritysten hyvä on julkisen sektorin etu.

Kun voimaa on näytetty, pitää ryhtyä nostamaan Suomea. Lakoilla se ei tapahdu.

Jokainen päättäjä on osavastuussa Suomen ongelmista. Siksi korjaus kuuluu kaikille.

Jos hallituksen linja ei kelpaa, on syytä esittää parempi. Kaikelle ei voi sanoa ei. Jokainen hyvä idea saa varmasti arvoisensa kohtelun.

@jmpentikainen