Lukijalta: Saaristomeren tilaa ei paranneta vastakkainasettelulla, vaan yhteisellä kokonaiskuvalla

Puhdistamojen suorat vesistöpäästöt ovat vähentyneet merkittävästi. Esimerkiksi fosforikuormitus on puolittunut 2000‑luvun alusta, kirjoittaja mainitsee. Kuvituskuva.  Kuva: Sanne Katainen

Maaseudun Tulevaisuudessa 15.6. julkaistussa jutussa esitetään huoli siitä, että puhdistamolietteiden ravinnevirrat muodostaisivat Saaristomeren vesiensuojelussa ”sokean pisteen”. Huoli Saaristomeren tilasta on perusteltu, mutta kuva sääntelystä ja vaikutuksista jää osin yksipuoliseksi.

Keskustelussa on tärkeää erottaa toisistaan ravinteiden kiertoon liittyvät kysymykset ja kokonaiskuormituksen mittasuhteet. Suomen ympäristökeskuksen ja Saaristomeri-ohjelman tausta-aineistojen mukaan fosforikuormituksesta noin 70–80 prosenttia on maatalouden hajakuormitusta, kun taas yhdyskuntien jätevesien osuus on 3–5 prosenttia. Typen osalta jätevesien osuus on noin 5–10 prosenttia, maatalouden osuuden ollessa selvästi yli puolet.

Tämä ei tarkoita, etteikö jätevesiin tai puhdistamolietteisiin pitäisi kiinnittää huomiota. On kuitenkin hyvä todeta, että puhdistamojen suorat vesistöpäästöt ovat mitattuja, luvitettuja ja jatkuvasti valvottuja, ja ne ovat vähentyneet merkittävästi. Esimerkiksi fosforikuormitus on puolittunut 2000‑luvun alusta.

Myös puhdistamolietteiden käyttöä säädellään laajasti. Sitä ohjaavat ympäristönsuojelu, jäte- ja lannoitelainsäädäntö sekä ravinnekohtaiset säädökset. Fosforiasetus (VNA 64/2023) rajoittaa fosforin käyttöä sekä maataloudessa että viherrakentamisessa.

On tärkeää oikaista käsitys siitä, että puhdistamolietteiden käyttö viherrakentamisessa olisi ravinteiden hallitsematonta levittämistä. Viherrakentamisessa hyödynnetään puhdistamolietteistä jalostettuja multatuotteita, joiden ravinteiden käyttöä ohjataan tarkasti. Ravinteita saa lisätä vain kasvillisuuden ja käyttötarkoituksen edellyttämän määrän, eli käyttö mitoitetaan kasvien tarpeen mukaan.

Viljelijöiden kokemus epäreilusta vastuunjaosta ansaitsee tulla kuulluksi. Saaristomeren tilaa ei kuitenkaan paranneta vastakkainasettelulla, vaan yhteisellä kokonaiskuvalla, jossa kaikkia ravinnevirtoja tarkastellaan samoilla periaatteilla ja samoihin tavoitteisiin sitoutuen.

Riikka Malila

Jätevesien käsittelyn ja ravinteiden kierrätyksen erityisasiantuntija

Suomen ympäristökeskus