Maalle takaisin

Maaseutukunnalla on etuja ja haasteita. Elämä, elinkeinot ja väestörakenne ovat muuttuneet. 1960-luvulla melkoinen osa maaseudun ihmisistä eli ja sai toimeentulonsa lähellä omavarais­taloutta etupäässä pientiloilla, perhetiloilla kotona töitä tehden, hoitaen karjaa, maata viljellen ja metsätöitä tehden. Nykyään on jäljellä enää vähän maatiloja, karjatiloja vain harvassa.

Maaseudulla asumisessa on paljon etuja, puhdas, monimuotoinen ympäristö, vihreyttä, kukkia, niittyjä ja metsää. Luonnonläheisyydellä on ihmiselle jopa aivan heti mitattavissa olevia terveysvaikutuksia, saa happea paremmin ja verenpaine laskee. Maalla on hyvä asua.

Haasteena on, että väkeä pitäisi olla enemmän, että kunta saisi verotuloja, joilla palvelut pidetään yllä. Toisaalta kuntaan tulee lisää ihmisiä, perheellisiä nuoria ja työikäisiä, kun yhteydet ovat hyvät ja palvelut toimivat.

Nyt on tunnistettava ”Maalle takaisin” -trendi. On paljon ihmisiä, jotka asuvat kaupungissa, mutta haluaisivat olla maalla. Pitäisi tehdä toimia, jotka helpottavat muuton mahdollisuutta. Kun nuorta ja työikäistä väkeä tulisi lisää, kunnan verotulot lisääntyisivät, ikäjakauma tasapainottuisi. Etätyöt mahdollistaisivat maalla asumisen ja oppilasvajeesta kärsivät koulut täyttyisivät, kylillä elämä vilkastuisi.

Mitä kunta voisi tehdä, että suunta saataisiin muutetuksi? Kunta voisi tiedottaa maalla asumisen hyvistä puolista. Kunta voisi antaa vaikkapa pienen porkkanan, tervetulorahan, kuntaan vakinaiseksi asukkaaksi tulevalle. Kunnassa syntyville lapsille voisi olla syntymälahja, summa jonka koosta kunta päättäisi.

Kunta koostuu ihmisistä, kaikenikäisistä. Kaikkia tarvitaan. Kun väkeä saadaan lisää, palvelut toimivat, kun on verotuloja, tekijöitä ja käyttäjiä. Kaikki yhteis­kunnan pyörät lähtevät vilkkaammin pyörimään, kun tulee enemmän ihmisiä. Lähdetään mukaan positiiviseen kierteeseen!