Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Frans ja Laura Koivuniemi remontoivat autiotalosta unelmakodin – "Halusimme aidosti vanhan"

    1800-luvun alussa rakennettu hirsitalo, joka on ollut parikymmentä vuotta tyhjillään ja lähinnä murtovarkaiden kohteena. Lähtisitkö tekemään siitä kotia? Koivuniemet lähtivät.
    Tunnelmalliseksi sisutettu sali on Koivuniemien mielestä talon paras paikka.
    Tunnelmalliseksi sisutettu sali on Koivuniemien mielestä talon paras paikka. Kuva: Rami Marjamäki

    "Näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä, ettemme tienneet silloin, miten valtava urakka talossa on", Laura Koivuniemi sanoo.

    ”Mutta emme silloin ajatelleet, miten paljon tässä on tekemistä, vaan miten paljon mahdollisuuksia”, hän lisää.

    Pariskunnalla oli jo pitkään ollut mielessä selkeä kuva unelmatalostaan.

    ”Usein taloja on remontoitu siten, että vanha on hävitetty uuden alta pois. Olemme molemmat kotoisin vanhoista maalaistaloista, ehkä sen vuoksi halusimme sellaisen, aidosti vanhan”, Frans Koivuniemi kertoo.

    Pari astui ensimmäisen kerran silloisen Lahdenvaaran päärakennukseen loppuvuodesta 2015.

    ”Sen hetken ajatus oli, että emme ole nyt hankkimassa taloa, mutta käydään katsomassa”, Laura muistelee.

    Talosta siltä ajalta otetuissa kuvissa näky on karu. Mutta roikkuvien pinkopahvien, tavarakasojen ja kupruilevan muovimaton alta pariskunta löysi unelmiensa talon.

    ”Tässä oli kaikki, mistä olimme haaveilleet: lasikuisti, tulisijat, lankkulattiat”, he luettelevat.

    Sukulaiskirvesmiehen rohkaisemana pariskunta tarttui tarjottuun tilaisuuteen. Talo vaihtoi omistajaa ja Lahdenvaara muuttui lohkomisen myötä Fransinmäeksi.

    Urakka alkoi siivouksella ja purkamisella. Talon saliin oli evakoiden sijoittamisen aikaan rakennettu kevyt väliseinä, joka jakoi salin kolmeksi huoneeksi. Seinä oli rakennettu aivan tulisijaan kiinni ja se täytyi purkaa paloturvallisuussyistä.

    Alun alkaen väliseinä oli tarkoitus rakentaa uudelleen. Kun Koivuniemet näkivät salin kokonaisuudessaan yhtenä huoneena, johon aurinko pääsee paistamaan lähes koko päivän, haaveet kahdesta lisäkamarista karisivat.

    Talo oli ikäänsä ja historiaansa nähden ihmeellisen hyvässä kunnossa, eikä vastaan tullut ikäviä yllätyksiä. Rungossa tai vintillä ei ollut yllättäviä kosteusvaurioita, eikä seinissä sieniä tai muita vanhojen, asumattomien talojen tauteja.

    ”Vanha hevosmuurahaispesä oli kyllä yhdessä alahirressä”, Frans toteaa naurahtaen.

    Keittiön ja talon toisen pään kamareiden lattiat avattiin ja tuulettuva alapohja, eli rossi, tehtiin uusiksi. Myös salin lattia avattiin, mutta maapohja jätettiin alkuperäiseksi.

    ”Yritimme olla tekemättä eri tavalla mitään sellaista, mikä on aiemmin toiminut”, Laura toteaa.

    Maanpinta oli vuosikymmenien aikana noussut, minkä vuoksi kivijalka täytyi kaivaa esiin ja julkisivu kengittää, eli vaihtaa pari alinta hirttä uusiin.

    ”Sekin sujui helpommin kuin kuvittelimme. Talo nostettiin tunkeilla ylös, vanha hirsi otettiin pois ja laitettiin uusi tilalle”, Laura hämmästelee.

    Pikkuhiljaa remontin edetessä talosta paljastuivat ne elementit, joita pariskunta taloonsa haaveilikin. He saivat säilytettyä kaikki alkuperäiset ovet ja lankkulattiat, minkä lisäksi myös kattolankut olivat lähes moitteettomassa kunnossa.

    Koivuniemet ovat pyrkineet tekemään remonttityöt pääosin itse. Suvun olevalta kirvesmieheltä saadut avut ja neuvot ovat matkan varrella olleet kullanarvoisia, kuten myös erilaiset kirjat, oppaat ja blogit.

    Tradenomeille, joilla ei ole mitään rakennusalan koulutusta, ovat jotkut asiat vaatineet ajan lisäksi myös useamman yrityksen.

    ”Yrityksestä erehdykseen ajautuminen on opettanut. Toisaalta monessa työvaiheessa olemme saaneet huomata, ettei se ollutkaan niin vaikeaa kuin alkuun kuvitteli”, Frans kertoo.

    Koivuniemet käyttivät kolmen vuoden ajan kaiken vapaa-aikansa talon kunnostamiseen. Iltojen, viikonloppujen ja lomien uhraaminen kannatti, sillä muuttamaan he pääsivät viime vuoden marraskuussa.

    ”Aikataulu oli pidempi kuin alkuun kuvittelimme. Monen työvaiheen valmisteluun kului suunniteltua enemmän aikaa”, Frans toteaa.

    ”Eikä pieni mies ainakaan nopeuttanut projektia”, Laura lisää naurahtaen.

    Kynnysten yli kiipeilevä Eemil on nyt vuoden ikäinen, ja vaikuttaa hyvinkin innokkaalta remonttiapulaiselta.

    Eemilin lisäksi apuvoimia Fransinmäen kunnostukseen on saatu sukulaisista ja ystävistä.

    ”Emme ehtineet talon kunnostuksen lomassa juurikaan nähdä ystäviämme, joten päätimme järjestää talkoot. Kutsuimme kaverit kylään ja keitimme yhdessä suuren tynnyrillisen punamultaa”, Frans kertoo.

    Toden totta, itse keitetyllä punamullalla on maalattu jo piharakennukset ja pihaa kiertävä aita. Tulevana kesänä keittotalkoot on tarkoitus järjestää uudelleen, jotta myös päärakennus saa maalipinnan.

    Koivuniemet haluavat remontoida vanhaa taloa kunnioittaen.

    ”Emme ole perinnerakentajia, mutta teemme itse luonnollisista, hengittävistä ja kierrätetyistä materiaaleista mahdollisimman paljon”, Frans korostaa.

    Punamullan lisäksi itse tehden on syntynyt tapettiliisteri ja ikkunakitti. Hirsien raoissa eristeenä käytetään pellavaa.

    Vanhan talon henkeä on säilytetty myös säästämällä vanhaa. Kaikki, mitä talosta otetaan pois, säilytetään ja käytetään uudelleen. Esimerkiksi salin katosta irrotetut, vähintään sata vuotta vanhat kattopaneelit saivat uuden paikan kylpyhuoneesta.

    ”Purkuvaiheen alussa olimme hieman turhan kovakouraisia ja osa listoista kärsi vahinkoja ennen kuin tajusimme, että kaiken voi säästää”, Frans toteaa.

    Korvaavia osia Koivuniemet ovat löytäneet purkukohteista, sukulaisilta ja tutuilta, Purkukolmiosta, Varaosapankista ja huutokaupoista.

    ”On mukavampaa metsästää tarvittavia itse kuin ostaa uutena kaupasta”, Laura sanoo.

    ”Välillä tämä ajatusmaailma, että uusi ei ole välttämättä paras, tuntuu menevän meillä vähän yli. Laitoin juuri kiinni ovilistan, joka oli haljennut ja siitä puuttui paloja, mutta alkuperäisenä se saa olla ja aikanaan kunnostetaan”, Frans myöntää ja naurahtaa.

    Koivuniemille tärkeää on säilyttää talon tarina. Talo ei ole alkuperäisen kokoinen, vaan hirsirakenteista näki, että sitä oli muokattu ajan kuluessa useampaankin otteeseen.

    ”Talo kertoo tarinaa, minkä vuoksi paikattu saa näkyä. Emme halua piilottaa kaikkia korjattuja tai kuluneita paikkoja esimerkiksi maalaamalla. Kun katson kuluneita kynnyksiä mietin, kuinka moni niiden yli on astunut ennen meitä. Sitä ei saa kaupasta”, Laura kertoo.

    Vanhassa talossa on vanhan talon ominaisuudet: nurkista voi vetää, lattialankkujen välissä on rakoja, tietyt lankut narisevat askelten alla, eikä mikään ole suorassa.

    ”Asennoitumiskysymys”, Koivuniemet toteavat, molemmilla villasukat jaloissaan.

    ”Vanhassa talossa asuminen ja sen kunnostaminen elämäntapa. Ei tämä tule varmaan ikinä valmiiksi, siksi tähän kannattaa suhtautua harrastuksena. Kuitenkin se tunne, joka valtaa mielen kun katsoo, että vau, tuokin ollaan tehty itse, on mahtava”, Laura toteaa.

    Talon sisustusta on selvästi mietitty: värit, toisiinsa ja talon henkeen sopivat huonekalut ja siellä täällä silmiin osuvat pienet yksityiskohdat kertovat, ettei sisustus syntynyt yhden illan Ikea-retkellä.

    ”Sisustimme vanhaa taloa jo ennen kuin meillä oli sellainen. Jos vastaan tuli jotain, mikä sopi mielikuvaamme, ostimme sen ja laitoimme varastoon”, Frans kertoo.

    Jotain huonekaluja oli taloon jäänyt murtovarkaiden jäljiltä, osa tosin palasina, mutta niistä saatiin puusepän avulla toimivia huonekaluja.

    Vanhan talon kunnostaminen kiinnostaa monia muitakin nykyään entistä enemmän. Aiheesta kirjoitetaan paljon blogeja ja kirjoja, ja myös kursseja on tarjolla. Koivuniemet ovat saaneet paljon apua ja tietoa myös Porin Rakennuskulttuuritalo Toivon väeltä. Vinkkinä urakkaan ryhtyville he antavat kärsivällisyyttä ja valokuvausintoa.

    ”Välillä meinasi iskeä epätoivo, kun yhdessä hommassa kestikin niin kauan. Tosin joissain asioissa aikataulumme oli turhan positiivinen, kuten piha-aidassa. Alkuun ajateltiin, että viikonlopun aikana se saadaan valmiiksi, ja montako kesää sitä ollaan nyt tehty”, Laura naurahtaa.

    Valokuvista on hyvä etsiä motivaatiota epätoivon hetkillä. Ennen ja jälkeen -kuvat kertovat selittelemättä sen, mitä ollaan saatu aikaiseksi. Lisäksi työvaiheiden dokumentointi kannattaa rakennustöissä aina muutenkin.

    Vaikka tie asumattomasta talosta kodiksi on ollut pitkä, ei Koivuniemiä urakkaan lähteminen ole missään vaiheessa kaduttanut.

    Ovathan he saaneet unelmiensa kodin.

    Lue remontin vaiheista: fransinmaella.blogspot.com