Turha väheksyä käsityötä

Kokkolalainen Jyrki Tiainen virkkasi tuubihuivia lehtemme tarinassa reilu viikko sitten (MT 26.11.). Maatilan poika, nyt jo hyvässä keski-iässä, on saanut houkuteltua virkkuupiireihin monenlaisia miesporukoita. Jäin miettimään, mikä siinä oikein kiehtoo. Itse kun en ole koukussa käsitöihin.

Yhden vastauksen antaa Tiainen itse: käsityö tekee onnelliseksi.

Ryhdyn selaamaan käsityöaiheisia blogeja. Tuota pikaa pääsen jyvälle käsityön syvimmästä olemuksesta: se on terapiaa. Kun ahdistaa, istahdetaan sohvan nurkkaan ja keskitytään käsillä tekemiseen. Entiset tumpelot ja käsityökammoisetkin ovat löytäneet lohduttavaa tekemistä.

Käsityön terapeuttisuudesta on tutkittuakin tietoa. Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta on ansiokkaasti arvioinut käsityöterapian yhtymäkohtia musiikki- ja taideterapioihin.

Harrastajan ei tarvitse sen kummemmin paneutua käsityötieteen tuloksiin. Terapeuttisen vaikutuksen tuntee varmasti muutenkin.

Sama koskee muitakin harrastuksia. Esimerkiksi eläinterapia on olennainen osa maaseudun Green Care -hyvinvointipalveluja, mutta eläinten tuoma hyvä olo tunnetaan myös kodeissa.

Pikku spanieli huolehtii omasta eläinterapiastani. Reppuakaan en kerkiä riisua selästä, kun on kumarruttava silittämään eteisessä häntää heiluttavaa luontokappaletta.

Käsillä tekemisen tähtihetkiä vietän keittiössä. Nimittäisinkö sitä keittiöterapiaksi?

Käsityö on nousemassa maaseutumatkailun uudeksi vetonaulaksi. Veikkaan idealle menestystä. En nyt tarkoita perinteistä kiertelyä lähiputiikeissa, vaan tekemisen iloa itse matkailijoille esimerkiksi viikonloppukurssin muodossa.

Käsityömatkailua on jo tuotteistettu Savonlinnan seudulla. Se nojaa kaupungin yhteistyöhön matkailu- ja käsityöyrittäjien kanssa. Myynnissä on ensimmäisiä käsityömatkoja, joissa on yhdistetty maaseudun majoitusta ja lyhytkurssitoimintaa.

Pimeä vuodenaikahan sopii mitä parhaiten hullaantumiseen vaikka värikkäiden huopakankaiden äärellä. Kaikki matkailijat kun eivät ole vannoutuneita talvilajien harrastajia ja vaikka olisivatkin, sisätiloissa voi silti olla rentouttavaa puuhastella mukavassa seurassa.

Kaupat ovat pullollaan huonolaatuisia vaatteita. Käsityön suosion kasvu voi johtua juuri siitä. Omilla valinnoilla halutaan lujittaa kestävää kehitystä eikä kasvattaa heti pesun jälkeen rispaantuvien vaatteiden röykkiöitä.

Ennen vanhaan käsityö oli työtä eikä mikään harrastus. Ei lakanoita eikä vaatteita kaupasta voinut ostaa. Kaikki tehtiin kotona pellavan karstaamisesta alkaen.

Onneksi maaseudulla on vielä perinteen säilyttäjiä ja taitajia. Heidän asiantuntemuksensa voisi rikastaa pienten maaseutumatkailuyritysten ohjelmatarjontaa. Perinteestä eivät ole kiinnostuneita vain vanhat, vaan myös nuoret kaupunkilaiset, jotka ovat saaneet kertakäyttökulttuurista tarpeekseen.

Suomalaisen käsityön huippuviikkoja eletään nyt joulumyyjäisissä. Jo ilmapiiri ja kauneuden näkeminen tekee minut onnelliseksi. Toivotan kaikille hyviä löytöjä.