Kevään katseenvangitsijat

Näihin aikoihin jokainen aurinkoinen päivä kasvattaa jo hedelmäpuiden silmuja. Ei aikaakaan, kun paljaat oksat peittyvät taas satojen ja satojen kukkien keskelle ja pihapiirit täyttyvät heleistä kukkapilvistä. Kevät on tullut jäädäkseen.

Kukkiva puu on pihan katseenvangitsija, jolla on hyvin suuri visuaalinen arvo. Niinpä kukkivia puita on neuvottu hyödyntämään pihan suunnittelussa jo yli sata vuotta sitten, aikana, jolloin varsinaiset koristepuutarhat olivat vielä harvassa.

Ellei muuta, istutettiin kodin pihalle pihlaja tai muutama syreeni tuomaan kevään tuntua ja antamaan varjoa kesän kuumimpiin hetkiin. Toki jo entisaikaan osattiin arvostaa myös kukkivien hedelmäpuiden antamaa satoa.

Kukkapuiden parhaimmistoon kuuluvatkin kirsikat, omenat, luumut ja päärynät, jotka kukinnan aikaan toimivat ennen muuta koristepuina.

Kevään varhaisimmat kukkijat löytyvät Prunus-suvusta, johon lukeutuvat kirsikat, luumut, kriikunat ja tuomet. Kun pihalle valitaan kukkivaa puuta, kannattaakin käyttää hetki ja tutustua eri vaihtoehtoihin. Lajeja ja lajikkeita on usein enemmän kuin uskoisikaan, ja vaikkapa tuomen suvusta löytyy monia hyvin kauniita, harvoin käytettyjä pihapuita.

Myös tuomien lähisukulaiset, tuomipihlajat (Amelanchier), kannattaa pitää mielessä, jos pihalle kaivataan lisää keväistä loistoa. Siro, pieni puu ei vaadi runsaasti tilaa, mutta täydentää oivallisesti maiseman aukkopaikkoja. Tuomien ja tuomipihlajien joukosta löytyy myös melko talvenkestäviä, hennon punakukkaisia vaihtoehtoja.

Varhaisten kukkijoiden jälkeen on omenapuiden vuoro. Omenapuiden Malus-sukuun kuuluu tuttu tarhaomenapuu (Malus domestica), jonka lajikkeita ovat kaikki perinteiset satopuumme. Omenatarhaa voi kuitenkin täydentää vaikkapa muutamalla paratiisiomenalla (Malus Prunifolia-ryhmä), jotka kukinnan aikaan lähes hukkuvat valkeiden terälehtien peittoon.

Monet koristeomenapuut toimivat kauneutensa lisäksi hyvinä pölyttäjäpuina. Punakukkaiset koristeomenat menestyvät pääsääntöisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta marjaomenapuu (Malus baccata) menestyy myös Lapissa (vyöhykkeet I–VII).

Päärynäpuu (Pyrus communis) kasvattaa korkean, arvokkaan latvuksen, joka puhkeaa kukkaan hieman ennen omenapuita. Varhainen kukinta edellyttääkin, että päärynäpuut istutetaan kaikkein lämpimimmille, suojaisille kasvupaikoille. Useimmat päärynäpuumme menestyvät vain eteläisessä Suomessa, mutta lajikkeiden joukosta löytyy talvenkestävä ’Olga’, jonka perimässä on aasialaista ussurianpäärynää (P. ussuriensis). Niinpä päärynänkukista voi iloita myös V-vyöhykkeellä.

Lopulta, kesäkuun koittaessa, on vihdoin syreenien (Syringa) aika. Ne kasvavat useimmiten pensasmaisena, mutta niin korkeina, että latvukset yltävät puiden mittaan ja täydentävät pihan kukkaloistoa milloin valkeina, milloin sinisinä tai punertavanvioletteina.

Syreenien loistokkuudesta kertoo se, että niitä on istutettu pihapuiksi jo 1700-luvulla. Edelleen ne kuuluvat kukkapuista rakkaimpiin. Tervetuloa lämpö, tervetuloa kesä ja koko puutarhan rehevyys ruusuineen, jasmikkeineen ja perennoineen.