Ikioma ­hiilinielu

Hiilinielusta on tullut käsite ilmastokeskusteluun. Kaasuna olevaa hiiltä eli hiilidioksidia siirtyy ilmakehästä kasvien ja levien yhteytysreaktiossa ravinteiksi. Sillä tavalla luonto on toiminut ja toimii edelleenkin.

Etenkin Etelämantereen ympäröivä merialue pitää sisällään leväkasvustoa, joka käyttää lähes yhtä paljon hiilidioksidia kuin mantereilla kasvavat sademetsät.

Lauhkean alueen ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen hiilen nieleminen on vain murto-osa noiden nielujen ­toiminnasta. Täällä on kuitenkin Lapin Kansan mukaan kaupan jokaiselle halukkaalle hiilinielu eräästä yhteis­metsästä.

Hiilinielun ostaminen tyydyttää varmasti ihmisen ilmastonmuutoksesta tulevaa ähkyä. Tilanne muistuttaa anekauppaa: Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. Tällä tavalla kerättiin syntisiltä rahaa katolisen kirkon holveihin.

Ilmakehän kuntoon ei hiilinielun ostamisella ole mitään merkitystä. Kuten ei ollut aneillakaan.

Hiilidioksidipäästöt ilmakehään pitää alentaa mutta harkiten. Politiikassa tuntuvat liikenteen päästöt ja niiden leikkaaminen olevan tärkeimmällä sijalla. Se on outoa siinä mielessä, että maantieliikenteen päästöt ovat alle kahdenkymmenen prosentin kaikista päästöistä.

Sitä paitsi sähköauton rakentaminen ja siihen tarvittavat raaka-aineet tuottavat enemmän päästöjä kuin sähköauton käyttö hillitsee.

Hiilettömän energian tuotanto on ilmastokeino. Siihen tarvitaan laajasti ydinvoimaa, tuulivoimaa ja maalämpöä sekä näille huoltoseisokkien ajaksi säätövoimaa.