Suomalaisvoimin rakennettu Lotus Hill -vammaiskeskus oli työn ja tuskan takana.
Seinähullusta köyhi en auttajaksi
Pentti-Oskari ja Marja Kangas kyläläisten ympäröimänä.
Ilolan lapsia.
Rukoushuoneessa hiljennytään päivittäiseen rukoushetkeen.
14-vuotias Eranka (keskellä) sai Kankaiden avustuksella uudet jalkaproteesit ja kotitalon.
Pyykit kuivataan asuinparakkien väliin jäävällä pihalla.
Toivolan lastenkodin asukkaat saavat päivittäin ravitsevaa ruokaa. Asia, joka ei Sri Lankassa ole itsestäänselvyys.
Ilola on koti neljällekymmenelle vammaiselle.Matkailuyrittäjä ja höyrylaivan kippari, kiireapulainen ja opettaja. Seitsemän seinähullun isä. Pentti-Oskari Kangas, 65, on monien titteleiden mies. Hän on käynyt 89 maassa, joista yksi on ollut ylitse muiden: Sri Lanka.
Sri Lankan kyyneleen muotoinen saarivaltio Intian valtamerellä on surullisen kuuluisa lomaparatiisi. Julman sisällissodan ja tsunamin köyhdyttämä maa on tarvinnut selviytyäkseen ulkomaista apua. Naantalilainen Pentti-Oskari Kangas on yksi vapaaehtoisista auttajista. Kantri kävi tutustumassa Kankaan kenttätyöhön Sri Lankassa.
Pentti-Oskari ja hänen vaimonsa Marja Kangas matkustivat ensimmäisen kerran Sri Lankaan vuonna 1983 ja jäivät koukkuun. Siitä lähtien he ovat talvehtineet vuosittain maan lounaisosissa, lähellä Hikkaduwan rantakylää.
”Ihastuimme maan kauneuteen ja käsittämättömän ystävällisiin ihmisiin. Tuli heti tunne, että tänne on tultava uudelleen”, Pentti-Oskari Kangas muistelee nyt.
Kangas sanoo, että Sri Lankassa on parasta ihmisten hymy ja positiivisuus. Tavataankin sanoa, että jos srilankalainen saisi jokaisesta hymystä kolikon, saarella asuisi pelkkiä miljonäärejä.
”Tsunamin jälkeisenä aamuna naapurini tervehti minua iloisesti siivotessaan tuhoutuneen talonsa raunioita. Kysyin häneltä, että kuinka voit hymyillä hävityksen keskellä. Hän ihmetteli, että miksei voisi, tsunamihan oli eilen.”
”Muusikkotuttuni Joel Hallikainen totesi osuvasti, että köyhän on pakko hymyillä, koska hänellä ei ole muuta omaisuutta. Se on monen köyhän ainoa toivonlähde.”
Kankaan mielestä suomalaisilla olisi paljon opittavaa köyhältä kansalta, joka ei valita.
”Oma arvostukseni lintukotomme asukkaita kohtaan on masentavasti hiipunut. Emme me suomalaiset osaa olla kiitollisia niistä lukuisista pienistä ja suurista asioista, mitkä meillä ovat hyvin. Hyvän yltäkylläisyydessä olemme rakentamassa valittamisen ilmapiiriä ympärillemme. Kun meitä kautta historian ovat aina yhdistäneet yhteiset murheet ja ongelmat, sodat ja sairaudet, olemme luisuneet negatiivisuuden syövereihin aikana, jolloin meillä on asiat paremmin kuin koskaan.”
Piti tehdä jotakin
Elämä Sri Lankassa on länsimaalaiselle haastavaa ja tuo eteen erikoisia tilanteita. Sanonta maassa maan tavalla pätee täälläkin.
”Kotitalomme sijaitsee viidakon ja alkuasukkaiden keskellä. Elämme paikallisten kulttuurissa. Se on mielenkiintoista ja opettavaa. Menimme opettamaan ja nyt olemme oppilaina.”
”On äärettömän opettavaista katsoa asioita aivan eri perspektiivistä kuin aiemmin. Srilankalaiset kunnioittavat eläimiä. Jos käärme tulee etuovesta huoneeseen, avataan takaovi ja ohjataan se pihalle. Tähän kulttuuriin on ollut vaikea tottua, mutta mitä enemmän siihen on perehtynyt, sitä paremmalta se on tuntunut.”
Sri Lankan arkea varjostaa yli neljännesvuosisadan kestänyt sisällissota hallituksen ja kapinallisten tamilitiikerien välillä. Se on kuihduttanut maan tärkeän elinkeinon turismin. Vaikka sota riehuu kaukana Hikkaduwan rannoilta, turisteja on vaikea vakuuttaa paikan turvallisuudesta. Kaukaa ulkomailta katsottuna koko saari on yhtä tappotannerta.
”Vaikka sotaa käydään idässä ja pohjoisessa, koko maa kärsii siitä valtavasti. Heikompiosaiset eniten. Väitän, että 99 prosenttia kansasta toivoo sodan loppumista. Se pieni ydinjoukko, tamilitiikerit, pitää omalta osaltaan yllä sotaa ja pelkoa. Taustalla on muutamien ihmisten vallanhalu ja raha. Uskokaa tai älkää, sota-alueelta löytyy vielä öljyä tai kaasua.”
Kankaat aloittivat vapaaehtoisen auttamistyön jo 80-luvulla. He toimittivat Sri Lankaan avustustarvikkeita ja toimivat välittäjinä köyhien lasten ja heidän suomalaisten kummivanhempiensa välillä. Se oli vasta alkua.
Vuonna 1996 Pentti-Oskari ja Marja Kangas perustivat Lotus Hill -projektin, jonka myötä käynnistyi laajempi kummijärjestelmä. Tähän päivään mennessä jo tuhannet lapset ovat saaneet Lotus Hillin kautta taloudellista apua.
Lotus Hill -hankkeessa on mukana kymmenkunta aktiivityöntekijää, joista suurin osa Kankaan perheenjäseniä. Yhteensä yli 5 000 suomalaista on lahjoittanut rahaa projektiin.
”Meillä on takana aikamoinen porukka”, Kangas kehuu.
Uusi koti ja uudet jalat
Kuoppainen tie mutkittelee teeplantaasien keskellä. Tie päätyy 14-vuotiaan Erankan kotipihaan.
Syntymästään saakka Erankalla on ollut tyngät jalat. Hänen isänsä on kuollut. Äiti Padda työskentelee teeplantaasilla. Hän saa palkkaa vaivaiset 1,50 euroa päivässä. Eikä töitä ole tarjolla kuin parina päivänä viikossa. On sanomattakin selvää, että perhe elää köyhyydessä.
Toissa vuonna Kankaat totesivat, että Erankan perheen savesta valettu talo on sortumaisillaan. Lotus Hillin avustusvaroilla asuinkelvoton talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi koti vessalla ja suihkutilalla höystettynä.
Samalla Erankalle teetettiin uudet proteesijalat, koska vanhat lonksuivat ja olivat syöpyneet rikki.
”Kun nuori mies saa allensa uudet jalat, ollaan tekemisissä äärimmäisen suuren asian kanssa”, miettii Kangas katsoessaan pihalla kipittävää poikaa.
Lähtiessämme äiti nostaa kätensä rinnalle kiitosrukouksen merkiksi. Sanoja ei tarvita.
Erankan perhe on hyvä esimerkki Lotus Hillin toiminnasta: päätökset tehdään nopeasti kun siihen on tarvetta. Samalla Suomessa asuvat lahjoittajat saavat reaaliaikaisen raportin kuvineen ja teksteineen. Rahan perillemeno on seurannassa kaiken aikaa.
Tasapäistä auttamista
Avustajan kenttätyö on raskasta mutta antoisaa. Avunpyytäjiä on paljon, eikä kaikkia voi auttaa. Joukosta on valittava kipeimmin apua tarvitsevat. Se ei onnistuisi ilman kokemusta ja paikallistuntemusta. Kangas turvautuukin usein kylänvanhimman ja muiden paikallisten neuvoihin. Heiltä saa tarkan tiedon perheiden taloudellisesta tilanteesta.
”Kateus on paras taustojen selvittäjä”, Kangas summaa.
Hän neuvoo käyttämään vain kontrolloituja avustussysteemejä ja pitämään avun määrän kohtuullisena.
”Moni ulkomaalainen lahjoittaa lomalla tapaamallensa perheelle liian paljon rahaa. Siitä voi seurata vakavia ongelmia, kuten naapurivihaa ja syrjintää. En halua arvostella lahjoittajia, koska he toimivat hyvässä uskossa. On vain kylmä tosiasia, että elämä on Sri Lankassa raadollisempaa. Moni kadottaa rahan takia inhimillisyytensä. Seuraukset voivat olla karmeat.”
Lotus Hillin johtoajatuksena on jakaa apua mahdollisimman tasapuolisesti.
”Meidän mielestämme on parempi, että kaikilla on vähän parempi olla, kuin että yhdellä on huippuhyvä ja toisilla huonot oltavat”, Kangas linjaa.
Kangas epäilee, että osa Sri Lankan valtion Tsunamin jälkeen saamasta hätäavusta on hävinnyt korruption rattaisiin. ”Olen paikallisia ihmisiä katkerampi siitä, ettei kaikkea ulkomaanapua käytetty katastrofin hoitoon. Paikallisten mielestä se on ihan normaalia, eivätkä he usko asian muuttuvan.”
Lastenkaatopaikka sai toivoa
Jatkamme matkaa Toivolan lastenkotiin. Kankaan nimeämä kasarmimainen lastenkoti on täynnä vilskettä ja vipinää. Meteli lakkaa kuin seinään, kun lapset äkkäävät Pentti-Oskarin tuoman keksilaatikon. Syntyy siisti jono, jako voi alkaa.
Keksiä mussuttavat lapset ovat iloisia – täällä osataan nauttia elämän pienistä asioista.
Toivola on täynnä vanhempiensa hylkäämiä orpoja, hyväksikäytettyjä ja syrjäytyneitä lapsia. Monen lapsen pieni sydän on kokenut niin suurta kärsimystä, ettei sitä voi käsittää.
Sen unohtaa helposti, kun katselee ympärillään temmeltäviä pikisilmiä. Lapset ovat puhtaita ja terveenoloisia.
Vielä neljä vuotta sitten kaikki oli toisin. Kankaat löysivät sattumalta kaksi unohdettua lastenkotia, jotka eivät näkyneet missään valtion tilastoissa. Olosuhteet olivat niin hirveät, ettei näky olisi sopinut herkille.
”Tämä oli lastenkaatopaikka, ihan käytännöllisestikin. Kaikkialla oli hirveä sotku ja haju oli sanoinkuvaamaton. Lapset ja henkilökunta kärsivät henkisistä ongelmista.”
”Karmeinta oli nähdä, kuinka lapset lukittiin kalterien taakse iltapäivisin koulun päätyttyä. He elivät kuin vankilassa”, Kangas puistattelee.
Sitten Lotus Hill pisti tuulemaan. Suomalaisvaroin Toivolaan rakennettiin vessoja, suihkuja, viemärijärjestelmä, urheilukenttiä, kirjasto ja terveyskeskus. Hankittiin tietokoneita ja televisioita. Nyt lapsilla on tekemistä ja kaikki voivat paremmin.
”Palkkasimme lisää henkilökuntaa, lääkärin, ompeluopettajan ja koulunkäyntiavustajan. Neljän vuoden aikana lähes sata lasta on autettu koulunkäyntiin.”
”Hiljattain veimme lapset Colombon eläintarhaan. Lapset ja hoitajat lauloivat koko bussimatkan. Reissu oli unohtumaton kokemus kaikille.”
Vilkutamme hyvästit Toivolan 150-päiselle lapsikatraalle ja ajamme läheiseen Ilolan vammaiskotiin. Lotus Hill laittoi myös Ilolan asiat kuntoon.
Neljänkymmenen vammaisen kodissa on menossa päivittäinen yhteislaulutuokio. Iloinen laulu ja taputukset raikuvat ilmassa. Viereisellä vaikeasti vammaisten osastolla on hiljaisempaa. Moni lapsi vain keinuttaa itseään edestakaisin.
Vammaisten asema on todella heikko Sri Lankassa. ”Osa srilankalaisista uskoo, että perheeseen syntynyt vammainen lapsi on paholaisen kosto. Siksi vammaisia lapsia hylätään tai heidän hoitonsa laiminlyödään”, Kangas suree.
Kangas ja lastenkodin johtaja käyvät neuvottelua tulevista projekteista. Kynä viuhuu ja taskulaskin käy kuumana. Toimiston pöydälle ilmestyy rahanippu. ”Maksan kolmen opettajan ja yhden lääkärin kuukauden palkan. Rahat ovat peräisin suomalaisilta kummiperheiltä”, Pentti-Oskari sanoo seteleitä laskiessaan.
Lotus Hill -projektin suurin haaste on lasten koulutuksen järjestäminen. Monella lapsiperheellä ei ole varaa kenkiin, joita ilman kouluun ei ole asiaa.
”Vaikka kyse on vain muutamasta eurosta, se on kynnys monen lapsen kouluun pääsylle. Viime vuonna järjestimme koulureppuhankkeen. Saimme kerättyä 3 800 koulureppua ja kenkäparia. Omien koulukenkien saaminen on monelle lapselle elämän suurimpia hetkiä.”
Keikkaratsusta kenttätyöläiseksi
Moni muistaa Pentti-Oskari Kankaan Seitsemän seinähullua veljestä -orkesterin isähahmona. Kankaan vuonna 1966 perustamasta yhtyeestä tuli hetkessä yksi Suomen suosituimmista tanssiorkestereista. Keikkauran käydessä kuumana Kangas pyöritti myös ohjelmatoimistoa, jonka artisteihin kuuluivat muun muassa Junnu Vainio, Spede, Jukka Kuoppamäki ja Lea Laven.
”Irwin oli meidän ensimmäinen artistikiinnitys. Hän oli vielä täysin tuntematon laulaja, kun pestasin hänet Seinähullujen kesäkiertueen solistiksi. Sitten Irwin levytti Ei tippa tapa -hitin ja yhtäkkiä keikat myytiin loppuun. Samalla Seinähullujen maine lisääntyi”, Kangas muistelee.
Keikkalavoilta Kangas siirtyi 1970-luvulla yritysmaailmaan. Hän oli osakkaana kahvipaahtimossa ja veneveistämössä, kunnes matkailuala kutsui. Toimelias yrittäjä perusti kokous- ja virkistyspaikka Herrankukkaron Naantalin Rymättylään. Jo aiemmin Kankaan perheyritys hankki vuonna 1938 rakennetun höyrylaiva Ukkopekan, joka seilaa edelleen Turun saaristossa.
”Juureni ovat ulkosaaristossa, joten hakeuduin tarkoituksella sellaiseen työhön, jossa olen meren äärellä. Oman höyrylaivan myötä toteutui yksi pienen pojan suurista haaveista.”
Oma vammaiskeskus valmistui
Lotus Hillin tähän mennessä suurin ponnistus on ollut oman vammaiskeskuksen rakentaminen. Reilun tuhannen neliömetrin kokoisen keskuksen rakentaminen alkoi vuonna 2007.
Suurena taustatukena toimi Juha Töytärin luotsaama Positiivarit ky. ”Ilman heidän apuaan hankkeesta ei olisi tullut valmis.”
Maaliskuun puolivälissä pidetyssä avajaistilaisuudessa keskus luovutettiin Sri Lankan valtion terveysministerin haltuun. Se on ensimmäinen vammaiskeskus koko saarella. ”Kun luovutustilaisuus oli ohi, iski totaalinen fyysinen ja henkinen väsymys. Mutta toisaalta autuaallisen hyvä olo”, Kangas huokaa.
”Prosessi oli kaikkine korruptio- ja kriminaalikommervenkkeineen äärettömän raskas. Olisi ollut helpompaa lähteä mukaan ’maan tapaan’, mutta suomalaiselle jääräpäämoraalille se ei ollut mahdollista. Maksoimme siitä suuren hinnan. Emme taloudellisesti, vaan fyysisesti ja henkisesti. Kaikkea ei edes voi kertoa. Mutta loppujen lopuksi tavoite saavutettiin. Onnemme on sanoinkuvaamatonta.”
Sydän sopivan viileänä
Pentti-Oskari Kangas on monitoimimies, jolla on jatkuvasti monta rautaa tulessa. Työnteko merkitsee hänelle muuta kuin vaurauden lisääntymistä eikä tahti ole hiipunut iän myötä.
”Me luterilaiset rukoilemme tekemällä työtä. Se on meidän onnemme. Ihmisen ei ole hyvä olla jouten. Kyllä jokainen haluaa joka päivä kokea onnistumista”, konkari toteaa.
Pohdittaessa auttamistyön perimmäisiä motiiveja, Kangas nostaa esiin terveen itsekkyyden.
”Oikealla tavalla itsekäs ihminen nauttii kiitoksista ja on valmis tekemään uhrauksia kiitosten eteen. Tässä työssä kohtaamamme vaikeudet ovat antaneet ymmärryksen myös arvostaa omaa työtämme. Lopputulos on myös ruokkinut itsekkäitä tarkoitusperiämme. Olemme saaneet nauttia ylitsevuotavista kiitoksista. Kyllähän sellainen ihmiselle hyvää tekee. Eiköhän se ole suotavaa itsekkyyttä.”
”Tämä avustustyö on myös eräänlaista säätelyä elämän ehtoopuolella. Kun on syntinen soittajantausta, niin pitää vielä viime hetkillä yrittää raottaa yläkerran portteja”, Kangas virnistää.
Mielenkiintoinen ja avartava päivä Pentti-Oskari Kankaan seurassa vetelee viimeisiään. Samalla kun aurinko painuu mailleen valtameren taa, saa Kangas vastata kysymykseen tulevaisuudestaan.
”Jatkamme työtämme ruohonjuuritasolla maassa, jossa kaikesta muusta on puutetta, paitsi autettavista ihmisistä. Uusia kohteita ja tarpeita on riittämiin. Niitä arvioidaan sydän kylmettämällä, mutta menettämättä sydämen peruslämpöä.”
” Emme me suomalaiset osaa olla kiitollisia niistä lukuisista asioista, mitkä meillä ovat hyvin. ”
” On parempi, että kaikilla on vähän parempi olla, kuin että yhdellä on huippuhyvä ja toisilla huonot oltavat. ”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
