Onko maakunnissa liikaa yliopistoja?

Helsingin yliopiston eittämättä massiivinen säästöohjelma on käynnistänyt värikkään yliopistokeskustelun.

Muutama Helsingin herra on lähtenyt ristiretkelle maakuntien yliopistoja vastaan, vaikka Helsingin säästöt eivät ole maakuntien keksimiä.

Hyvä esimerkki on Elinkeinoelämän EK:n entisen johtajan Lasse Laatusen kirjoitus Iltalehden blogissa.

"Kepu rakentaa maakuntien Suomea, ei vain sote- ja aluehallinnoissa, vaan myös yliopistorakenteessa. Helsingin yliopistoa, maailmalla ainoana noteerattua yliopistoamme, kohdellaan kaltoin", Laatunen kirjoittaa.

"Säästöt olisi voitu hakea järkevästi maakuntayliopistoja yhdistelemällä", hän ehdottaa.

Helsingin yliopisto on kansainvälisesti merkittävin yliopistomme. Sen sivistysrooli on aivan keskeinen koko kansakunnalle. Se kasvattaa myös suuren osan Suomen virkakuntaa.

On selvää, että hallituksen säästöt iskevät 375-vuotiaaseen laitokseen voimalla. Samalla on sanottava, että Helsingin yliopistossa – kuten muuallakin – on tilaa ja tapoja tehostaa toimintaa.

Toivottavasti yliopisto pystyy viemään isot säästöt läpi siten, että ne vaurioittavat mahdollisimman vähän opetusta ja tutkimusta.

Helsingin yliopiston menestys ei ole ristiriidassa maakuntien yliopistojen hyvinvoinnin kanssa. Suomi tarvitsee molempia.

Suomessa on tällä hetkellä 14 yliopistoa ja 26 ammattikorkeakoulua. Kullakin on oma historiansa ja oma tärkeä alueellinen roolinsa.

Määrä on paljon, mutta onko se liikaa? Esimerkiksi Ruotsissa on 47 ja Hollannissa 74 yliopistoa ja korkeakoulua.

Suomessa on pieni kansa, joka asuu hajallaan. Luonnonvaramme ovat paljolti metsissä eri puolilla maata.

Pieni kansa elää osaamisesta. Siksi meidän on huolehdittava, että koulutuksemme on kunnossa ja kasvattaa eri puolilla kansalaisia, jotka pystyvät luomaan uutta ja menestymään maailmalla.

Siksi koulutuksesta ja tutkimuksesta säästäminen on aina riskinotto kansakunnan tulevaisuuden kannalta.

Maakuntien yliopistot ovat olleet merkittävä alueellisen hyvinvoinnin lähde. Ne ovat säteilleet paljon hyvää ympäröivään yhteiskuntaan.

Osaamista vahvistava yliopisto on ollut kestävintä aluepolitiikkaa. Monessa niistä on tehty myös maailmanluokan tiedettä.

Yliopiston vahvuus ei ole sen koosta tai sijainnista kiinni. Monet maailman huippuyliopistoista ovat pieniä ja etäällä pääkaupungeista.

Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä ei ole kuitenkaan valmis. Sitä pitää kehittää rohkeasti.

Itse haastaisin niin sanottua duaalimallia, joka pitää erillään yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Monessa maakunnassa ne voisi yhdistää. Se toisi tehoa ja tolkkua – myös opiskelijoille.

Tärkeää on kehittää myös rahoitusta siten, ettei tutkijoiden aika mene vain rahankeruuseen.

Myös yliopistojen ja korkeakoulujen kynnystä pitää madaltaa. Nykyisin niihin on liian vaikea päästä.

On tragedia niin nuorelle kuin maalle, että moni opinhaluinen jää vaille opiskelupaikkaa tai monelle alalle pääsee vain kalliiden valmennuskurssien kautta, mikä sulkee yliopistojen ovia köyhien kotien lapsilta.

Muokattu 5.2.2016 10:29: Korjattu tekstiin Helsingin yliopiston ikä, yliopisto on 375-vuotias eikä 350-vuotias.