Yliö: Kemiallisten torjunta-aineiden korvaaminen biopohjaisilla tuotteilla vaatii lainsäädännön tukea

Biopohjaisia tuotteita kehitetään korvaamaan kemiallisia kasvinsuojeluaineita, mutta kehitystyö on hidasta ja kallista, kirjoittavat Riina Muilu-Mäkelä ja Marja Jalli Lukesta.  Kuva: Jaakko Martikainen

Biopohjaiset kasvinsuojeluaineet eli biopestisidit ovat luonnon organismeja tai yhdisteitä, joilla voidaan vaikuttaa viljelykasvien kasvua haittaavien kasvintuhoojien elinkykyyn ja lisääntymiseen. Euroopassa uusien biopestisidien markkinoille saattaminen on erittäin haasteellista, ja markkinoilla olevien biopestisidien määrä on vähäinen.

EU:ssa biopestisidit rekisteröidään samalla tavalla kuin synteettiset kasvinsuojeluaineet. Prosessi on pitkä ja edellyttää toimijalta mittavaa taloudellista panostusta. Viljelijälle tilanne on hankala, sillä samaan aikaan kemiallisia pestisidejä poistetaan markkinoilta. Alkaa siis olla kiire saada käyttöön uusia menetelmiä, joilla turvataan kasvintuotanto tulevaisuudessa ja vähennetään kasvintuhoojien aiheuttamat laadulliset ja määrälliset satotappiot.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on asettanut tavoitteeksi kemiallisten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käytön alentamisen puoleen nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä. Viljelijällä on keskeinen rooli siirtymässä kemiallisista kasvinsuojeluaineista biopohjaisiin tuotteisiin ja muihin kemiallista kasvinsuojelua korvaavien menetelmien käyttöön; käytännön työ kemiallisten kasvinsuojeluaineiden vähentämiseksi tehdään pelloilla. Kasvintuhoojiin kohdistuvia suoria torjuntatoimenpiteitä tarvitaan jatkossakin, vaikka näiden tarvetta voidaan vähentää ennakoivilla toimenpiteillä kuten monipuolisella viljelykierrolla ja kasvinjalostuksella.

Tutkimuksella saadaan tietoa biopohjaisten kasvinsuojeluaineiden tehokkuudesta eri viljely-ympäristöissä. Yhtä tärkeää on myös tieto mahdollisista riskeistä: biopohjaisia valmisteita käytettäessä tulee olla varmuus näiden turvallisuudesta käyttäjälle ja muulle ympäristölle. Luonnonvarakeskuksen tutkimus keskittyy biopestisidien ja biostimulanttien kehittämiseen ja riskinarviointiin kotimaisilla viljelykasveilla ja metsäpuilla. Biopohjaiset kasvinsuojeluaineet voivat olla mikro-organismeja, kuten bakteereita, viruksia tai sieniä, jotka infektoivat kasvitautia aiheuttavan organismin, kuten sienihomeen, hiivan tai bakteerin. Mikrobinen biopestisidi voi myös olla kasveille haitaton laji, joka vie haitallisen lajin elintilan viljelykasvilla. Biologista kasvinsuojelua tehdään myös torjuntaeliöillä, joita käytetään jo aktiivisesti suomalaisissa kasvihuoneissa tuhohyönteisiä vastaan.

Biopestisideihin kuuluvat myös luonnon organismien tuottamat yhdisteet, joilla voidaan estää haitallisten eliöiden kasvua. Esimerkiksi puun yhdisteillä, terpeeneillä ja lignaaneilla, tiedetään olevan antimikrobisia vaikutuksia, ja niillä on saatu lupaavia tuloksia kasvitautitorjunnassa. Biostimulanteista puhutaan, kun tuote ei suoraan vaikuta haittaorganismin elinkykyyn, mutta esimerkiksi vahvistaa kasvin puolustuskykyä. Erilaisissa biomassoissa ja sivuvirroissa, kuten metsäteollisuuden sivuvirtana syntyvässä pyrolyysinesteessä tai elintarviketeollisuuden sivutuotteissa, on potentiaalia tällaisille bioaktiivisille yhdisteille.

Monipuolinen biopestisidivalikoima ja valmisteiden käyttöönotto mahdollistaisivat muuttuvassa ilmastossa lisääntyvien kasvintuhoojariskien hallinnan ilman, että ympäristön kemikaalikuorma kasvaa. Tämä hyöty mukailee myös tuoreen hallitusohjelman kiertotaloustavoitteita. Lainsäädännön pitäisikin edistää biopohjoisten kasvinsuojeluvalmisteiden markkinoille saantia ja käyttöä sekä mahdollistaa viljelijöille siirtymän onnistunut läpivienti.

Riina Muilu-Mäkelä

tutkimuspäällikkö, Luke

Marja Jalli

erikoistutkija, Luke