Tuulivoimayhtiöiden talous on kuralla ja myllyjen rakentaminen jäissä
Kasvanut tuulivoimakapasiteetti söi itseltään kannattavuuden ja sähköstä tuli liian halpaa.
Sähkön kulutuksen olisi noustava samoin kuin sähkön hinnankin, jotta tuulivoima olisi tulevaisuudessa kannattavaa. Kuva: Petteri KivimäkiTuulivoiman kannattavuus on herättänyt ihmetystä viime vuosina. Kapasiteettia on rakennettu lisää, vaikka sähkö on ollut tuulen puhaltaessa halpaa kuin saippua.
Ylituotannon aikana sähkön kuluttamisesta on jopa maksettu. Asetelma on perinteisen markkinamekanismin vastainen. Hyödykkeen, tässä tapauksessa tuulivoimalla tuotetun sähkön, tuotannon pitäisi supistua hintojen madellessa.
Kupruja on alkanut ilmaantua propellibisneksen pinnalle.
Ruotsissa on nähty jo tuulivoimapuistojen konkursseja. Pyhäjoella sijaitseva Wpd Karhunnevankankaan Tuulipuisto Oy on yrityssaneerausmenettelyssä, joka alkoi viime kuussa.
Kauppalehti (1.4.) uutisoi tämän jälkeen tuulivoimayhtiöiden tekevän suuria tappioita perustuen yrityksien tilinpäätöksiin vuosilta 2023 ja 2024.
Yritysjärjestelyt ulkomaisten sijoittajien rahoittamissa tuulivoimayrityksissä ovat varsin monimutkaisia. Yritykset ovat ketjutettuja. Yleensä puistolla on oma yrityksensä, jonka emoyhtiö omistaa.
Rahoitusjärjestelyt konsernin sisällä voivat aiheuttaa omavaraisuusasteen heikentymistä. Velkoja annetaan ja otetaan konsernin sisällä yritysten kesken. Vieras pääoma ei olekaan niin vierasta todellisuudessa.
Osa yrityksistä, kuten esimerkiksi Gigawatti Oy, ovat puhtaasti mankalaperiaatteella toimivia. Yritys tuottaa sähkö omistajilleen omakustannehintaan.
Kyseessä on myös äärimmäisen pääomavaltainen toimiala, jossa tehdään suuria poistoja ja hankintoja kuoletetaan pitkään. Kirjanpidolliset tunnusluvut elävät omaa elämäänsä suhteessa kassavirtaan.
Tuulivoimarakentaminen on kutistunut lähes olemattomiin viime vuosiin verrattuna.
Esimerkiksi Ilmatar-konsernin vuoden 2024 toimintakertomuksessa todetaan vuoden olleen vaikea alalle.
Yhtiö kertoo sopeuttaneensa toimintaansa ja vähentäneensä suunnitteilla olevien projektien määrää.
Yrityksen omavaraisuusaste on pienentynyt vuosi vuodelta, joten velan määrä on lisääntynyt. Samaan aikaan prosentuaalinen liikevoitto on pysynyt vahvasti negatiivisena, vaikka liikevaihto onkin kasvanut.
Ilmatarilla on kymmenen tuulivoimapuistoa Suomessa. Yritys on rakentanut paljon 2020-luvulla.
Yksittäisiä yrityksiä selkeämmän kuvan antavat investointipäätökset. Tuulivoimarakentaminen on kutistunut lähes olemattomiin viime vuosiin verrattuna.
Tänä vuonna uusia voimaloita on rakenteilla 28, kun viime vuonna valmistui 158 ja sitä edellisenä vuonna 244 voimalaa.
Gasum Portfolio Servicen vanhempi salkunhoitaja Antti Kouvo sanoo, että sähkön hinta on Suomessa nyt liian alhainen, jotta tuulivoiman lisärakentaminen kannattaisi.
Sähköfutuurien mukaan sähkön hinta on Suomessa vuonna 2028 noin 43 euroa megawattitunnilta, kun Saksassa vastaava hinta on noin 80 euroa.
Suomessa sähkö on ollut Euroopan halvinta. Tämä voi kuitenkin jäädä vain väliaikaiseksi vaiheeksi.
”Voi olla, että tässä on sikasykli. Rakennetaan ensin liikaa ja sitten rakentaminen tyssää. Sitten taas olisikin tarvetta tuotannolle. Lähitulevaisuudessa ei ole näköpiirissä suurta tuulivoiman rakentamista. Jos uutta tuotantoa ei tule, hintojen pitäisi nousta.”
”Jos datakeskusbuumi nähdään toteutuvan muutaman vuoden päästä, voimme olla tilanteessa, jossa kulutus nousee nopeammin kuin tuotanto.”
”Jos on tehty pitkäaikaisia tasasähkösopimuksia, joissa luvataan toimittaa tietty määrä sähköä sovitulla hinnalla, niin koville ottaa varmasti.”
Mitä rahoittajat ja yritykset ovat laskeneet väärin, jos tuulivoimabisnes ei olekaan kannattavaa?
”Rahoittajat ovat vaatineet tasatehoista toimittamista. Laskennallisesti tilanne on näyttänyt varmaan ihan hyvältä silloin kuusi vuotta sitten. Nyt kun on tullut lisää tuotantoa on tullut tällainen kannibalisaatioilmiö. Tämä riski on siis ehkä toteutunut suurempana kuin vuosikymmenen alussa oli arvioitu.”
Kannibalisaatioilmiö tarkoittaa sitä, että mitä enemmän tuulivoimaa rakennetaan, sitä enemmän se itse laskee omaa markkinahintaansa.
Kouvon mukaan ongelmia ei ole tuulipuistoilla, jotka saavat edelleen syöttötariffitukea. Sen sijaan haastavin tilanne on vuosikymmenen vaihteessa investointipäätöksen saaneilla puistoilla.
Kouvo ei usko, että viime vuosi olisi ollut tuulivoimayhtiöille edellistä yhtään helpompi.
Syöttötariffituki
Valtio määrittelee sähkölle niin sanotun tavoite- eli takuuhinnan, ja tuottajalle maksettava syöttötariffituki muodostuu tämän hinnan ja markkinahinnan välisestä erotuksesta.
Tukea eivät ole saaneet vuoden 2017 jälkeen rakennetut tuulivoimalat.
Tuotantotukea maksettiin 209,6 miljoonaa euroa vielä viime vuonna ja 121,7 miljoonaa edellisvuonna.
Noin 200 voimalaa on edelleen tuen piirissä. Tukea maksetaan voimalan rakentamisen jälkeen 12 vuotta.
Erityisen vaikeaa voi olla niillä toimijoilla, jotka ovat tehneet pitkäaikaisia sähkösopimuksia kiinteään hintaan ja sitoutuneet toimittamaan suuria määriä sähköä vuosikymmenen alussa.
”Jos on tehty pitkäaikaisia tasasähkösopimuksia, joissa luvataan toimittaa tietty määrä sähköä sovitulla hinnalla, niin koville ottaa varmasti. Varsinkin, jos sopimussähkön määrä on liian iso suhteessa voimaloiden tuotantoon.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
