Maaseudun tulevaisuus

Keväästä 2015 on ensimmäisenä jäänyt mieleen tukihaku ja sen koukerot.

Kolmatta vuotta olen tukien hakijana ja yhtä monta kertaa muutoksia prosessissa on ollut. Asiaan vihkiytyneet tietävät, että monia asioita pitää miettiä ja opetella ennen kuin peltoon uskaltaa mitään laittaa.

Kun maahan on saatu laitettua iso määrä työtä ja tuotantopanoksia, siinä vaiheessa saattaa olla hyvillään ja jäädä odottelemaan hyvää satoa.

Mitä hyvällä viljasadolla sitten saa? Sitä ennen opettelet hallinnon byrokratiaa, kylvät ja lannoitat, teet kasvinsuojelun, sadonkorjuun sekä kuivauksen. Siitä saatu hinta on tällä hetkellä minimaalinen.

Työn määrä tunteina on niin iso, että sitä ei tohdi edes laskea. Lopullinen palkka pienellä puolen sadan hehtaarin kasvinviljelytilalla on todella surkea. Vaikka yrittää tehdä pienillä kuluilla ja vanhalla kalustolla, tulopuoli vaan ei näytä sitä mitä työn määrään nähden odottaisi.

Investointeja on todella vaikea kuvitella, etenkin jos on jo aloittajan velkaa päällä. Välillä ajattelee myös palkkaavansa ulkopuolista apua, mutta miten maksaa jollekin muulle kun omakin tili on sanalla sanoen huono.

Tilusrakenteita on tietenkin monenlaisia, mutta tuntuu siltä että pienet tilat elävät kädestä suuhun. Tulevaisuus tuntuu siltä, että varsinkin pienempien tilojen osalta maanviljely on auringonlaskun ala.