Viimeinen Könnin kellon rakentaja

Seppo Tienhaara ei ole vielä löytänyt jatkajaa yritykselleen. Hän siirtäisi mielellään tietotaitoaan eteenpäin. 

1800-luvun alkupuolella valmistetun könninkellon koneisto on korjattavana. 

Seppo Tienhaara tuntee Könnin kellon ja sen rakentajasuvun historian läpikotaisin. Hän on tiettävästi ainoa kelloseppä, joka osaa rakentaa koneiston Könnin kaappikelloon.

Könnin suku valmisti arvostettuja kelloja Ilmajoella 1700-luvulta 1800-luvun loppupuoliskolle.

Könnin kaappikello oli vauraan talon merkki. Kaksiviisarinen Könni maksoi 1800-luvun alussa noin 15 ruplaa eli saman verran kuin yksi lehmä. Moniviisarisesta piti pulittaa jopa kolmen lehmän tai kahden hevosen hinta.

Tienhaara on käynyt sadoissa tuvissa tutkimassa ja korjaamassa könninkelloja. Monesti hän irrottaa koneiston ja tuo sen korjattavaksi pajalleen.

Könnien tuotanto päättyi 1860-luvulla, kun Könnin kellomestarit kuolivat muutaman vuoden sisällä. Kummallakaan ei ollut riittävän vanhoja lapsia työperinteen jatkajiksi.

Myös maailma muuttui. Kelloja alettiin rahdata ulkomailta ja pian lähes jokaisella taloudella oli varaa kelloon. Paitsi seinä- tai kaappikelloja Könnin suku valmisti myös pöytäkelloja ja -taskukelloja sekä tornikelloja kirkkoihin.

Tienhaaran mukaan taskukellot ovat nyt poissa muodista, mutta ne saattavat nousta tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan.

Nyt menossa on kullan myynti- ja sulatusbuumi. Moni hieno ja arvokas taskukello kokee karun kohtalon: koneisto poistetaan ja sulatetaan rahaksi.

”Nyt tavoitellaan pikavoittoja. Entä sitten, kun vuosien päästä suvun perillinen kysyy, että missä se paapan taskukello on.”

Tämän päivän trendinä ovat 1940–1970-lukujen sveitsiläiset mekaaniset rannekellot.

”Esimerkiksi 50-luvun vedettävän Omega-rannekellon arvo on noussut viisinkertaiseksi kymmenessä vuodessa.”

Lähde: www.konninsuku.net