”Pienemmästä puumäärästä enemmän lisäarvoa” -ratkaisut erinomaisia

Mielipide

19.10.201912:45

Kolumni

Silja Keränen

Luen lapsilleni usein Koiramäen tarinoita. Tarinoita siitä, miten 1800-luvun Suomessa elettiin. Kun kaikki tehtiin itse. Kun ei ollut sähkövaloja, sukkahousuja, moottorisahoja tai ruuhka-aikoja. Koiramäen tarinoista ja toki missä tahansa vanhassa maalaistalossa vieraillessa huomaa, että puu on taipunut moneksi. Siitä on tehty lusikat, kipot, talot, päreet, polttopuut, kärrynpyörät, kärryt, kaivonkannet, kengät, saavit, juustomuotit, lelut. Lähes kaikki.

Moneen on puu taipunut. Ja niin se rupeaa nykyäänkin taipumaan.

Kolesterolia alentava Benecol on tuttu tuote. Sen aktiivinen aine valmistetaan sellutehtaan sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä.

Suomalainen öljy-yhtiö St1 kehittää Kajaanin pilottitehtaallaan tekniikkaa, jossa liikennekäyttöön tulevaa etanolia valmistetaan viereisellä sahalla syntyvästä sahanpurusta.

Puusta valmistettu viskoosi on ollut vaatteiden materiaalina jo vuosikymmeniä. Nyt puupohjaisten kankaiden valmistus on kokemassa renessanssia, koska öljypohjaisista kankaista halutaan päästä eroon ja koska puuvillan viljely kuormittaa ympäristöä.

Sulapac valmistaa puupohjaisia, täydellisesti biohajoavia, mikromuovittomia tuotteita, joissa yleensä on totuttu näkemään muovia. Kosmetiikkapakkauksia, mehupillejä, kertakäyttöisiä ruokailuvälineitä, kampoja…

Sellunvalmistuksen sivutuote, ligniini, on yleensä päätynyt suoraan polttoon. Nyt Stora Enso on ruvennut kauppaamaan ligniiniä, jota voisi käyttää esimerkiksi liimojen valmistukseen tai tulevaisuudessa jopa autojen, tuulimyllyjen lapojen sekä aurinkopaneelien valmistukseen.

Kokkolalainen Innomost eristää koivun kuoresta tuotteita kosmetiikan raaka-aineiksi.

Tämä on erinomainen kehityssuunta. Puu on mitä parhain materiaali – hyvin moneen. Ilahduttavaa tässä uudessa suuntauksessa on sen kiertotalousmalli. Sivuvirtojen sivuvirroista kehitetään tuotteita korvaamaan muovia tai muita ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Juuri näin.

Toki metsätalouden kestävyys on muistettava ja siinä meillä Suomessakin on vielä tekemistä. Kestävyyden parantamisessa tällaiset ”pienemmästä puumäärästä enemmän lisäarvoa” -ratkaisut ovat erinomaisia.

Itse odotan uusia läpimurtoja etenkin kemian- ja lääketeollisuuden puolelle. Puun lukuisat eri yhdisteet voivat olla arvokkaita kemikaaleja, lääkkeitä tai kosmetiikan sekä ruuan ainesosia.

Samalla odotan valtaisaa puurakennusbuustia, joka on ihan tuloillaan. Visionääriset ja fiksut ovat jo rakennuttaneet puusta, suuri massa alkaa näillä hetkillä seurata perässä.

Kohta me olemmekin takaisin Koiramäen ajoissa. Kun talot, lusikat, vaatteet, lelut, autot, aurinkopaneelit ja kosmetiikka pakkauksineen onkin valmistettu puusta.

Kirjoittaja on Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja.