Parasta ilmaa suomalaisella metsänhoidolla

Luin viime vuonna uutisen, jossa kerrottiin Ruotsissa olevan paras ilmanlaatu. Kanada ja Suomi olivat seuraavat. Tänä vuonna sama kolmikko oli kärjessä. Järjestys vain oli muuttunut.

Ensi vuonna Kanada tuskin on kolmen joukossa. Siellä tuhohyönteiset ja metsäpalot ovat tappaneet tosi paljon metsiä. Ovatkohan tuhohyönteiset karanneet suojelumetsistä?

Näillä kolmella maalla on samansuuntainen metsän­hoito. Ainakaan ammattilaiset eivät hakkuuaukkoa pelkää, jos metsä on lopettamassa kasvua tai kasvu on peräti miinuksella.

Metsät pysyvät elinvoimaisina ja kasvavina, kun hakataan kasvunsa lopettaneet puut pois.

Järkevin tapa ilmaston ja muunkin kannalta on tehdä päätehakkuun tukit sahalla lankuiksi ja laudoiksi. Hiili säilyy rakennuksissa jopa satoja vuosia. Tilalle perustettu uusi metsä alkaa koota kasvaessaan uutta hiilivarastoa.

Metsänkasvu on ollut jo pitkään paljon käyttöä suurempaa. Kun metsäpinta-ala ei ole suurentunut, tietää se sitä, että metsät ovat liian tiheitä.

On pitkään tiedetty, että ensiharvennukset ovat rästissä. Metsät kasvaisivat oikeassa tiheydessä paremmin. Tauti vain pahenee, jos ei hakkuita lisätä tarpeeksi.

1950-luvulla alettiin uudistaa vauhdilla jatkuvalla kasvatuksella pilattuja metsiä. Silloin luotiin perusta nyky­kasvulle. 1960-luvulla hakattiin monena vuonna yli kasvun, 1961 kaikkein eniten. Kasvu oli 46 miljoonaa mottia, ­­­54 miljoonaa hakattiin.

Metsäteollisuus laajeni, ja huomattiin, että raaka-aine ei riitä, jos ei jotain tehdä.

Tehtiin monia rahoitusohjelmia metsän­hoidon tehostamaksi.

Vuonna 1950 kasvu oli 2,1 mottia hehtaaria kohti, nyt se on viiden motin paikkeilla. Tänä vuonna kasvu oli 60 miljoonaa mottia suurempi kuin 1950.

Jossakin vaiheessa kasvu taittuu jyrkästi, jos hakkuiden jarrutuspolitiikka jatkuu. Tässä tapauksessa ahneella on taas haiseva loppu.

Jos kasvu ja hakkuiden määrä on lähellä toisiaan ja hakkuita huomattavasti lisätään, silloin kyllä hiilen­sidonta vähenee. Ei kuitenkaan Suomen kasvun ja hakkuun suhteella.

Paras hiilinielu on 40–60-vuotias metsä. Kasvunsa lopettanut puu ei ole enää hiilinielu. Kirjoituksista päätellen moni näin luulee.