Ruokapiratismia lautasellani

Kukaan ei sano sanaa puhelin, kun tarkoittaa kirjaa. Eikä kukaan sano kissa, jos puhuu koirasta. Puhuttaessa ja kirjoitettaessa käytetään sanaa, joka vastaa kyseessä olevaa asiaa.

Näin ollen voisi ajatella, että paistijauheliha on paistista jauhettua jauhelihaa. Yhtä lailla härkä on kuohittu sonni ja riistaa ovat lihan tai turkiksen takia metsästettävät luonnonvaraiset nisäkkäät ja linnut.

Elintarvikkeiden ja ravintoloiden ruoka-annosten nimissä vallitsee silti sanojen sekamelska.

Tiettyjen käsitteiden käyttö on kaupallisessa mielessä karannut käsistä.

Viime syyskuussa Maaseudun Tulevaisuus kertoi, että kaikki kaupassa paistijauhelihana myytävä ei olekaan paistia. Vähimmillään paistin osuus jauhelihasta voi olla 5 prosenttia.

Yle ihmetteli uutisessaan sukupuolenvaihdosta, joka lehmälle tehdään ravintoloiden keittiöissä ja elintarviketeollisuudessa. Muu ei oikein selitä sitä, miten paljon Suomessa myydään häränlihaa. Härkiä ei kovin moni tässä maassa kasvata.

Sitten on riista. Riistakäristyslihaa myy yksi jos toinenkin valmistaja. Riistakäristys on yksi lounasravintoloiden suosikkiruoka. Täyttääkö tarhattu uusiseelantilainen saksanhirvi riistan määritelmän? Minusta ei.

Sekametelisoppa jatkuu kananmunissa ja kotimaisissa omenoissa.

Millainen tuotantomuoto tuottaa onnellisen kanan munia? En näin äkkiseltään löydä mistään tuotanto-ohjeita, jotka huomioivat kanojen tunne-elämän.

Joka syksy kauppaan tulevat myyntiin suomalaiset omenat, joiden lajike on keltainen, punainen ja puna-keltainen. Viralliseen lajikeluetteloon niitä ei ole kirjattu.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on luvannut selvittää paistijauheliha- ja härkänimityksiin mahdollisesti liittyvät väärinkäytökset.

Selvitystyössä elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevat vaatimukset ovat hyvä ohjenuora.

Niiden mukaan pakkausmerkinnät eivät saa johtaa ostajaa harhaan esimerkiksi elintarvikkeen ominaisuuksien, valmistus- tai tuotantomenetelmän suhteen.

Evira kertoo aikanaan, onko lihatuotteiden nimikkeistä huomauttamista tai peräti väärän tiedon antamista. Toivottavasti virasto jatkaa selvittämistä penkomalla muiden elintarvikkeiden nimistöä.

Minua ainakin johdetaan harhaan. En voi kuluttajana luottaa kaikissa tilanteissa siihen, että ruuan pakkausmerkinnät ja itse tuote vastaavat toisiaan.

Miksi me kuluttajat alistumme siihen?

Sama ei tule kuuloonkaan muiden kulutustavaroiden kohdalla. Kukaan ei edes yritä myydä mopoautoa mersuna. Jos halpaa rättiä myydään merkkivaatteena, puhutaan tuoteväärennöksistä ja piratismista.

Joko kuluttajien olisi aika vaatia, että kaupan oleva ruokakin vastaisi pakkausmerkintöjen ja ruokalistojen antamaa lupausta sisällöstä?

Suomalaisen ruuan ainoa ja paras kilpailuvaltti on laatu. Siitä tuottajien on pidettävä kiinni.

Ei pidä alistua siihen, että suurella työllä viljeltyjä ja kasvatettuja raaka-aineita kohdellaan kaltoin elintarvikeketjussa. Jokainen esimerkki horjuvasta nimistöstä ja epämääräisistä käytännöistä nakertaa kuluttajien luottamusta kotimaiseen ruokaan.

Miksi pitäisi valita kalliimpi kotimainen, jos ei kuitenkaan varmuudella tiedä, mitä ostaa?