Kehitysavulla kohti kestävyyttä ja tasa-arvoa

Suomessa metsätalouden osaaminen on maailman mittakaavassakin huippuluokkaa. Meillä metsät myös hoidetaan kestävästi, joten pelko vihreän kullan hävittämisestä ei ole aiheellinen. Toisin on kehittyvissä maissa, joissa riittämättömän tietotaidon ja köyhyyden yhdistelmä aiheuttaa metsien kannalta epäedullisia ratkaisuja.

Metsien osalta emme voi vain tuijottaa omasta ikkunasta aukeavaa metsämaisemaa ja luottaa, että kaikki on hyvin. Maapallon toisella puolella hakattu metsä vaikuttaa yhtä lailla ilmastonmuutoksen kiihtyvyyteen ja kotoisiin talviimme, joiden olemme tottuneet olevan lumisia.

Suomi on tehnyt pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Afrikassa ja on juuri julkaissut uuden Afrikka-strategiansa, jonka tavoitteena on syventää Suomen suhteita Afrikan maihin.

Strategiassa painottuvat molempia osapuolia hyödyttävät tavoitteet esimerkiksi poliittisten suhteiden vahvistamisesta ja kaupankäynnin sekä investointien edistämisestä.

Suomen ensimmäinen kahdenvälinen kehitysyhteistyökumppani oli Itä-Afrikassa sijaitseva Tansania. Suomi on auttanut Tansaniaa 1960-luvulta lähtien omilla vahvuuksillaan kautta, joista yksi on ollut metsätalouden osaaminen. Metsäteollisuus ja sen kehitys auttoivat aikanaan Suomeakin ponnistamaan hyvinvointivaltioiden joukkoon. Tulevaisuus näyttää, minkälaisia yksityisiä investointeja metsäsektorille Tansaniaan vielä tehdäänkään.

Tällä hetkellä Tansaniassa on käynnissä kaksi Suomen tukemaa metsäohjelmaa: istutusmetsätalouden kehittämiseen keskittyvä ”Participatory Plantation Forestry Programme (PFP)” ja luonnonmetsien kestävään käyttöön keskittyvä ”Forestry and Value Chains Development Programme (FORVAC)”.

PFP-ohjelma luo uutta metsäpinta-alaa aiemmin puuttomille alueille nopeasti kasvavilla plantaasipuilla, kun taas FORVAC-ohjelma ehkäisee kotoperäisten metsien hävittämistä. Yhdessä nämä hankkeet tarjoavat kattavan tuen paikallisen metsätalouden edistämiseksi.

Kehitysyhteistyön oleellinen osa on tietojen ja taitojen lisääminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla, jalkautettuna paikallisen väestön keskuuteen. Tansaniassa luku- ja kirjoitustaitoisten aikuisten osuus on lähes 80 prosenttia, mutta kun mennään työskentelemään kylätasolle, tämä osuus on merkittävästi pienempi.

Tietoliikenne ei syrjäseuduilla ole myöskään niin kehittynyttä, että tutkittu tieto ja hyvät käytännöt tavoittaisivat kyläläiset helposti. Kehitysyhteistyössä teoriaa ja käytäntöä yhdistelevät koulutukset ja opastus viedään myös näiden pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien luokse.

Metsäohjelmien kohdalla työskentely tapahtuu pitkälti kylätasolla. Yllä mainittu FORVAC-ohjelma on ollut tukemassa metsien omistusoikeuksien siirtämistä Tansanian valtiolta kylille.

Samalla hanke on kehittänyt olosuhteisiin sopivia taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä arvoketjuja metsän tuotteille kuten puutavaralle, puuhiilelle, hunajalle ja sienille lisätäkseen kyläläisten ansaintamahdollisuuksia metsistä.

Lakisääteisiä suojelualueita perustamalla ja ylläpitämällä kyetään säilyttämään vain osa metsistä. On tärkeää säilyttää metsäpeite myös muualla. Se on tehtävissä metsien kestävän käytön kautta.

K un metsämaalla on selkeät omistajat, Tansanian luonnonmetsien tapauksessa kylät, ja omistajilla on tietotaito, kuinka hyötyä metsistä kestävästi ja pitkäkestoisesti, metsät ovat arvokkaita omistajilleen. Näin metsien hävittämistä pystytään hillitsemään ja luonnon monimuotoisuutta säilyttämään.

Mitään muutosta ei saada aikaan toisia syyttelemällä vaan yhteistyöllä. Tärkeintä ei ole, mitä on tapahtunut menneisyydessä, vaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Savimajoissa heinäkattojen alla asuvat ihmiset ovat kaataneet puita tarpeisiinsa ilman parempaa ymmärrystä siitä, kuinka metsät voisivat turvata tuloja pitkällä aikajänteellä. Samoin Suomessa pellot ennen kaskettiin, koska tietotaitoa tehokkaammista viljelysmenetelmistä ei vielä ollut.

Kun uusi tutkittu tieto tavoittaa metsäomistajia, myös metsänhoidon käytännöt muuttuvat niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Suomen tarjoaman tuen avulla on pystytty ja pystytään luomaan kestävän metsänhoidon kulttuuria Tansaniaan ja ratkomaan, kuinka laittomia hakkuita saataisiin ehkäistyä.

Tansanialaiset kylätasolta korkeimpiin virkamiehiin ovat erittäin kiitollisia avusta, jota Suomi on Tansanialle tarjonnut. Mikään muutos ei tapahdu hetkessä – myös kehitysyhteistyössä edetään askel askeleelta kohti tasa-arvoisempaa ja kestävämpää maailmaa, mistä hyötyvät kaikki kansalaisuudesta riippumatta.